Lasillinen punaviiniä päivässä - varma tie mene(s)tykseen?

Voin hyvin. Minulla on perhe ja ystäviä. Olen terve. Minulla on sopivasti mielekkäitä töitä ja sain hiljattain myös kuuden vuoden mittaisen neurologian erikoislääkärikoulutukseni päätökseen. Elämä hymyilee. On hyvä pysähtyä miettimään miksi asiat ovat hyvin. Ainakin minulla on ollut onnea. Olen syntynyt perheeseen jossa on ollut hyvä kasvaa ja ympärilläni on edelleen ihmisiä jotka välittävät. Voisin (ja haluaisinkin) myös todeta, että asiat ovat hyvin koska pidän huolta itsestäni mm. liikkumalla, syömällä tervellisesti ja lepäämällä. Siltä se ainakin tuntuu. Varmojen johtopäätösten vetäminen on vaikeaa. Jopa mahdotonta. Käytännön elämän kannalta päätelmiä on kuitenkin tehtävä. Ei siis kannattane jatkossakaan vaihtaa terveitä elintapoja pois. Näin sanovat järkeni ja kokemukseni tämän asian suhteen. Välillä mielemme kehittää kuitenkin myös selityksiä jotka eivät pidä paikkaansa. Vuosien saatossa olen silloin tällöin nauttinut myös lasillisen punaviiniä. Tutkimustöitä aloittaessani vuonna 2007 uutisoitiin myös, että punaviinin sisältämä resveratroli pidentää (ainakin banaanikärpästen ja sukkulamatojen) elinikää. Voisiko siis olla, että olen terve ja elämäni sujuu hyvin juuri punaviinin ansiosta? Menestyisikönhän elämässäni vielä paremmin juomalla punaviiniä päivittäin? Jos näin kävisi, niin toimisikohan sama konsepti myös muiden ihmisten kohdalla?

Yksittäisen ihmisen kohdalla varmojen syy-seuraussuhteiden toteaminen on hankalaa. Mukana on aina sekoittavia tekijöitä. Jos elämäni alkaisi sujua paremmin runsaan viinin juomisen myötä ja haluaisin todistaa, että kaikista mahdollisista tekijöistä juuri punaviini on auttanut minua menestymään, niin asiaa tulisi tietenkin tutkia tarkemmin. Tällöin pitäisi määritellä minkä verran punaviiniä on nautittava päivittäin. Lasillinen? Pullollinen? Entä mihin aikaan vuorokaudesta? Heti aamusta? Yksin vai yhdessä ystävien kanssa? Entä voisiko suositukset laajentaa koskemaan kaikkia ihmisiä ja kaikkia elämäntilanteita? On mahdollista, että joskus lasillinen punaviiniä hyvien ystävien seurassa rentouttaa. Jossain toisessa tilanteessa samainen ihminen voi kuitenkin kokea alkoholin aiheuttaman olotilan epämiellyttävänä. Kokemuksiimme vaikuttavat mm. kulttuuri ja ympäristö sekä odotuksemme. Aiemmat mukavat illat ystävien ympäröimänä virittävät meidät odottamaan positiivisia kokemuksia illanistujaisissa myös jatkossa. Voisikin ajatella, että (Pavlovin koirien tapaan) ehdollistumme yhdistämään esimerkiksi hyvät hetket ystävien kanssa ja punaviinin juomisen toisiinsa. Toisaalta väsyneenä mikään ei tunnu miltään ja pirteällä mielellä kaikki voi olla kivaa. Elimistömme tasapainotila (metabolinen, hormonaalinen, aivojen välittäjäaineiden pitoisuudet jne.) vaikuttaa kiinteästi siihen missä valossa me tätä maailmaa havainnoimme. Ympäristötekijöiden lisäksi kokemuksiamme muokkaa siis aina myös fysiologiamme. Eri ihmisten elimistöt reagoivat alkoholiin eri tavoin. Usemmillä länsimaalaisilla alkoholi metaboloituu maksassa asetaldehydiksi ja siitä edelleen aldehydidehydrogenaasi (ALDH) -entsyymin avulla asetaatiksi (eli etikkahapoksi). Kuitenkin esimerkiksi suurella osalla japanilaisista on periytyvä ALDH-geenin toimimaton muoto (ALDH2*2). Tämän vuoksi heillä alkoholin nauttiminen johtaa asetaldehydin kertymiseen elimistöön ja sitä kautta myrkytysoireisiin (ns. antabus -reaktio) (1). Enpä siis taida suositella punaviiniä ainakaan japanilaisille ystävilleni.

Sekoittavien tekijöiden vaikutusta voidaan yrittää välttää tekemällä tutkimukset mahdollisimman suurella ja edustavalla osallistujajoukolla. Poikittaistutkimuksessa tarkastellaan jotain tiettyä kohdetta tiettynä ajanhetkenä. Edellä mainittua esimerkkiä soveltaen voitaisiin siis esimerkiksi tutkia ovatko runsaasti punaviiniä kuluttuvat 30-35 -vuotiaat miehet varakkaampia kuin ikätoverinsa. Jos tällainen yhteys havaittaisiin, niin se ei luonnollisestikaan kertoisi vielä mitään syy-seuraus-suhteesta. Tähän tarkoitukseen sopisikin paremmin seurantatutkimus johon rekrytoitaisiin esimerkiksi 25 -vuotiaita nuoria miehiä. Tutkimusta suunniteltaessa täytyisi toki määritellä, että otetaanko mukaan kaikki 25 -vuotiaat miehet vai rajataanko joukkoa jotenkin. Onko esimerkiksi aiemmalla varallisuudella, koulutuksella tai työssäkäynnillä väliä? Perhe- tai sairaushistorialla? Uskonnolla tai etnisellä taustalla? Kun olisi saatu valittua mahdollisimman edustava joukko, niin seurantatutkimuksissa tietoa sitten kerättäisiin säännöllisesti (esimerkiksi kolmen vuoden välein). Vaikka myös tällä kertaa havaittaisiin yhteys runsaan punaviinin kulutuksen ja varallisuuden välillä, niin emme edelleenkään pystyisi sanomaan johtuuko vaurastuminen punaviinistä vai onko lisääntynyt viininkulutus seurausta esimerkiksi taloudellisesta menestyksestä. Tätä ongelmaa voisimme yrittää ratkaista satunnaistetulla vertailukokeella (randomized controlled trial - RCT). Tässä esimerkissä voisimme siis arpoa tutkimukseen osallistuvat 25-vuotiaat nuoret miehet kahteen eri ryhmään. Ensimmäisessä (ns. placebo) ryhmässä miehet saisivat joka ilta lasillisen alkoholitonta punaviiniä ja toisessa ryhmässä lasillisen “normaalia” alkoholillista viiniä. Optimitapauksessa tutkimusasetelma olisi kaksoisokkoutettu eli kummankaan ryhmän jäsenet, sen enempää kuin tutkijatkaan, eivät tietäisi kumpaan ryhmään tutkittava kuuluu. Tällaisessa asetelmassa esimerkiksi positiiviset tai negatiiviset odotukset eivät pääse muokkaamaan tutkimustuloksia. Jos samaa aihetta on tutkittu muuallakin (ja tulokset on myös julkaistu), niin tutkimustuloksista voidaan tehdä ns. meta-analyysi. Meta-analyysiin mukaan valittavat tutkimukset voivat olla tuloksiltaan myös ristiriitaisia. Tällaisten yhteenvetotutkimusten etuna on mm. tutkittavien suuri lukumäärä, jolloin tilastollinen todennäköisyys tulosten oikeellisuudelle kasvaa huomattavasti. Meta-analyysien luotettavuuteen vaikuttaa kuitenkin mm. mukaan valittujen tutkimusten laatu, joten kiveen kirjoitettuina ei näidenkään yhteenvetojen tuloksia voida pitää (2).

Voidaankin filosofoida, että mitään ei voi tietää varmasti. Minkä perusteella pallo muka putoaisi alaspäin eikä lähtisi ylöspäin jos siitä päästää irti? Niin, ei kai sitä tosiaan varmasti voikaan tietää. Kokemukseni mukaan pallo putoaa kuitenkin maahan. En myöskään keksi yhtään järkevää syytä miksi se ei tekisi niin myös jatkossa. Järkeni kehoittaa myös luottamaan ennemmin kymmeniätuhansia ihmisiä kattaneiden meta-analyysien tuloksiin kuin yksittäisen naapurini kokemuksiin esimerkiksi kolesterolilääkityksen hyötyjä arvioitaessa.

Mediassa (etenkin internetissä, sosiaalisessa mediassa ja iltapäivälehdissä) näkee päivittäin hyvin sensaatiohakuisia otsikoita joiden tarkoituksena on houkutella ihmisiä ostamaan lehti tai klikkaamaan linkistä. Etenkin terveyteen ja hyvinvointiin liittyvien lehtijuttujen otsikot antavat usein lupauksia helpoista keinoista jotka mullistavat ihmisen elämän; “Lasillinen punaviiniä päivässä - varma tie menestykseen!”. Monet näistä jutuista eivät perustu lainkaan tutkittuun tietoon. Tai sitten kyseinen “tieto” on peräisin poikkileikkaustutkimuksesta tai jostain yksittäisestä tutkimuksesta. Esimerkiksi absolutisteilla on joissain vanhoissa puutteellisesti toteutetuissa tutkimuksissa havaittu suurempi kuolleisuus kuin kohtuudella alkoholia käyttävillä. Ei ole yllättävää, että mm. Euroopan panimoliitto korosti kyseistä havaintoa vuonna 2008 julkaisemassaan terveysraportissa. Viimeaikaiset huolella toteutetut tutkimukset kuitenkin osoittavat, että riski sairastua syöpään, verenpainetautiin tai saada esimerkiksi aivohalvaus kasvavat jo kohtuullisen alkoholinkäytön seurauksena (3)(4). Myöskään solujen pitkäikäisyyteen liittyviä geenejä aktivoivan resveratrolin terveyshyödyistä ihmiselle ei ole näyttöä. Eikä punaviinissä toisaalta ole kovinkaan paljoa kyseistä yhdistettä (5). Myös punaviinin juominen on siis epäterveellistä. Viisainta onkin olla juomatta.

Internet ja sosiaalinen media ovat mahdollistaneet myös yksittäisten markkinamiesten ja “asiantuntijoiden” nousun kuuluisuuteen entistä helpommin ja nopeammin. Viime vuosilta löytyy useita esimerkkejä ihmeparantumisista milloin minkäkin superfoodin tai hopeaveden ansiosta. Osa näistä keinoista saattaa toki toimiakin. Osa on kuitenkin suorastaan hengenvaarallisia. Esimerkiksi hopeavesi on myrkyllistä eikä sitä pidä juoda lainkaan (6). Piste. Onneksi Suomessa Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) onkin jo puuttunut hopeaveden markkinointiin ravintolisänä ja Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus (Fimea) sen markkinointiin lääkinnällisenä valmisteena. Myöskään esimerkiksi kookosöljyn terveellisyydestä ei ole olemassa näyttöä (7). Suurin osa kookosöljystä on tyydyttynyttä rasvaa ja se nostaa verisuonten rasvoittumista edistävän LDL (low-density lipoprotein) -kolesterolin pitoisuutta (8). Todennäköisempää onkin, että kookosöljy ennemminkin lisää sydän- ja aivoinfarktiriskiä kuin pienentää sitä. Ainakin jos sitä verrataan muihin kasvisrasvoihin. Ravinnon rasvoja valitessa suosisinkin ensi sijaisesti kylmäpuristettuja rypsi- ja oliiviöljyjä (9). Monet ns. superfoodien terveyshyödyistä saadaan syömällä ravinteikasta kasvisruokaa (kotimaiset marjat, hedelmät, vihannekset ja juurekset). Ekologisista syistä ruoat on viisasta valita myös satokauden mukaan. Tällä tavoin koostettu ruokavalio rokottaa myös kukkaroa huomattavasti vähemmän kuin ostamalla samat raaka-aineet pussitettuina luontaistuotekaupasta.

Ei ole nykyihmisen elämä helppoa. Ympäristö pommittaa informaatiolla ja tästä kaikesta tulisi osata poimia se oleellinen. Sananvapaus on hyvä asia. Toivottavaa kuitenkin olisi, että ihmiset ottaisivat vastuun kirjoituksistaan. Ja että useammilla lehtijutuilla ja nettisivuilla olisi myös muita päämääriä kuin rahan ansaitseminen. Tätä paradigman muutosta odotellessa kannattaa aina tarkistaa mihin tieto pohjaa. Onko asiasta tehty laajempia tutkimuksia vai onko kyseessä vain yksittäisen ihmisen havainto? Jos asiaa on tutkittu, niin kannattaa myös mahdollisuuksien mukaan perehtyä alkuperäisjulkaisuun. Oliko tutkimuksessa mukana yksi ihminen vai miljoonia ihmisiä? Kuka tutkimuksen on rahoittanut ja missä foorumilla tulokset on julkaistu? Lääketieteeseen liittyviä tutkimuksia voi hakea kätevästi esimerkiksi PubMed tietokannasta (10). Kaikkea tietoa ei tietenkään voi alkaa perkaamaan tällä tavalla. Siihen ei riitä kenenkään aika. Lopulta joutuu siis pärjäämään omalla järjellään ja kokemuksellaan.

Lähteet:

1. http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/alkoholi-on-pyha-lehma-suomessa/
2. Salim A et al. Quality of systematic reviews and meta-analyses published in paediatric surgery. J Peiatr Surg 2017 Nov; 52(11):1732-1735. doi: 10.1016/j.jpedsurg.2017.07.022. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/28830620
3. https://yle.fi/uutiset/3-8903497
4. https://www.paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/tietoiskut/alkoholi/alkoholin-terveyshaitat
5. https://en.wikipedia.org/wiki/Resveratrol
6. https://www.laakarilehti.fi/tieteessa/katsausartikkeli/hopeaveden-vaarinkaytto-ja-sen-haitat/
7. https://yle.fi/uutiset/3-7931160
8. Sankararaman S and Sferra TJ, Are We Going Nuts on Coconut Oil?  Curr Nutr Rep. 2018 Sep; 7(3):107-115. Review. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/29974400
9. https://www.pronutritionist.net/2011/12/yhteenveto-ravinnon-rasvoista/
10. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed

Yhteisöjääkaappi luo kaupunkikulttuuria ja auttaa pienentämään ruokahävikkiä

Helsingin Kallioon on juuri avattu kaikkien kaupunkilaisten yhteinen jääkaappi. Kuka tahansa voi lahjoittaa ruokaa ja kuka tahansa voi hakea ruokaa kaapista. Kaupunkikulttuurin edistämisen lisäksi hankkeen tavoitteena on myös vähentää ruokahävikkiä. Keru -yhteisöjääkaapppi projektin taustalla on Waste Food Crew niminen kaupunkiaktiivien joukko. Kyseinen ryhmä myös noutaa vapaaehtoisvoimin hävikkiruokaa kaappiin lähialueen kaupoista (1).
Mahtavaa toimintaa! Vai onko? Miksi olisi? Mitä ihmeen väliä sillä on jos kaupat (tai yksityishenkilöt) haluavat tuhlata rahojaan ja heittää ruokaa pois?

Photo: Heidi Uppa

Yhdysvaltain napa-alueiden tutkimuslaitos (National Snow and Ice Data Center - NSIDC) totesi hiljattain, että merialue Grönlannin pohjoispuolella on jäätön (2). Ilmiö on hälyttävä merkki ilmaston lämpenemisestä. Tutkijat olivat uskoneet, että Grönlannin pohjoisrannan jää olisi viimeisimpiä, joka sulaa ilmaston lämmetessä. Nyt kun jäätikkö ei enää heijasta auringonsäteitä, niin merivesi (ja sitä myöten myös maapallon ilmasto) lämpenee aiempaakin nopeammin.

Tärkein syy ilmaston lämpenemiseen ovat ihmiskunnan tuottamat kasvihuonekaasut (etenkin hiilidioksidipäästöt). Erityisesti fossiiliset polttoaineet sekä maatalous tuottavat runsaasti hiilidioksidia ilmakehään. Maatalouden päästöistä suurin osa tulee karjataloudesta. Ilmaston lämpenemistä voitaisiinkin hillitä tehokkaasti siirtymällä maailmanlaajuisesti enemmän kasvispainotteiseen ruoantuotantoon.

Toinen keskeinen tapa ruoantuotannosta tulevien kasvihuonepäästöjen vähentämiseen on ruokahävikin pienentäminen. Arviolta kolmasosa maailmassa tuotetusta ruosta päätyy roskiin. Suomessa vuosittainen ruokahävikki on 120-160 miljoonaa kiloa, eli 20-30 kiloa henkeä kohti. Eniten ruokaa heittävät pois kotitaloudet, noin puolet enemmän kuin kaupat (3).

Kalliolan setlementtitalolla sijaitseva Kerukaappi on siis erittäin tervetullut askel matkalla kohti pienempää ruokahävikkiä ja hiilijalanjälkeä. Ruokahävikin konkreettisen vähentämisen lisäksi kyseinen projekti on omiaan lisäämään myös ihmisten tietoisuutta yksilön valintojen vaikutuksesta ilmastonmuutokseen. Täytyykin toivoa, että kolmen kuukauden pilottijakson jälkeen Kerukaapin toiminta vakinaistuu ja samanlaisia kaappeja alkaa ilmestyä myös muualle.

Photo: Heidi Uppa

Kaapin avajaiset (Keru-kekkerit) järjestetään Kalliolan setlementtitalolla (Sturenkatu 11) nyt tämän viikon perjantaina 7.9 klo 18–22. Live-musiikin ja hävikkiruokamaistiaisten lisäksi ohjelmassa on mm. hävikkiruokaan liittyviä puheenvuoroja ja kokkausdemoja. Kaikki ovat tervetulleita paikalle. Keru-kekkerien jälkeen kaappi on avoinna Kalliolan setlementtitalon aukioloaikojen mukaisesti: ma–to 8–20, pe 8–19 ja la–su 10–16.


“It ain't no fun if the homies can't have none. ” 
― Snoop Dogg

Photo: Heidi Uppa

Lähteet:

1. https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/700245-kallioon-avautui-yhteinen-jaakaappi-kuka-tahansa-voi-lahjoittaa-ylijaanytta-ruokaa
2. https://yle.fi/uutiset/3-10369774
3. http://www.saasyoda.fi/ruokahävikki-suomessa

Ydinaseet - Ihmiskunnan suurin uhka

Ydinaseella tarkoitetaan pommia, jonka räjähdysvoima on peräisin ydinfissiosta (raskaan atomin ydin halkeaa ja samalla vapautuu energiaa) tai ydinfuusiosta (kevyet atomiytimet yhtyvät ja samalla vapautuu energiaa). Yhdysvallat kehitti ensimmäiset toimivat ydinaseet ja pudotti ydinpommit Hiroshimaan ja Nagasakiin toisen maailmansodan aikana. Yhteensä pommit tappoivat n. 200 000 siviiliä. Lisäksi tuhansien kilometrien päähän ulottuvan säteilyvaikutuksen seurauksena tuhansia ihmisiä on sairastunut syöpään tai syntynyt vammaisina. Säteilyvaikutukset jatkuvat vielä vuosikymmeniä pommien pudotuksen jälkeen. Yhteensä ydinaseita on räjäytetty yli kaksituhatta kertaa. Edellä mainittuja Hiroshiman ja Nagasakin pommituksia lukuunottamatta kaikki muut räjäytykset on suoritettu ydinkokeissa. (1)

Nykyään maailmassa on kahdeksan ydinasevaltiota; Yhdysvallat, Venäjä, Iso-Britannia, Ranska, Kiina, Intia, Pohjois-Korea ja Pakistan. Lisäksi on arvioitu, että ainakin Israelilla olisi ydinaseita ja myös Pohjois-Korean tiedetään tehneen onnistuneen ydinkokeen vuonna 2013. (1)

Nykyisten pommien tehot ovat huomattavasti suurempia kuin toisen maailmansodan aikana kehitettyjen. Jos syttyisi edes rajoitettu ydinsota esimerkiksi Intian ja Pakistanin välille, niin siinä kuolisi välittömästi kymmeniä miljoonia ihmisiä. Syöpien ja vammaisina syntyneiden lasten määrät kasvaisivat vuosikymmeniksi laajoilla alueilla. Lisäksi koko maapallon ilmasto viilenisi ilmakehään nousevien savupilvien vuoksi arviolta noin kymmenen vuoden ajaksi. Tämän seurauksena sadot heikkenisivät ja nälkäkuolema uhkaisi jopa kahden miljardin ihmisen henkeä. Kuten neurologian dosentti ja Suomen International Campaign to Abolish Nuclear Weapons (ICAN) -verkoston koordinaattori Kati Juva on todennut, niin ydinsodan tuhoihin ei ole hoitoa. (2) Tämä on tärkeä viesti tiedostaa kun keskustellaan näennäisestä turvallisuudesta, jota ydinaseiden ajatellaan tuovan. Jos emme pääse ydinaseista kokonaan eroon, niin ennemmin tai myöhemmin joku käyttää  sellaista. Silloin koko ihmiskunnan terveys ja tulevaisuus ovat vaakalaudalla.

Ydinaseiden vastaisen ICAN -kampanjan työn tuloksena kesällä 2017 YK:ssa hyväksyttiin sopimus ydinaseiden kieltämiseksi. Sitä kannatti 122 maata mutta Suomi ei ollut mukana. (2) Toistaiseksi sopimuksen on allekirjoittanut 56 maata. Ydinasevaltoja allekirjoittaneiden joukossa ei valitettavasti ole. (3) Toisaalta myös kemialliset aseet ja maamiinat kieltäviä sopimuksia on vastustettu alkuun mutta nykyisellään niiden piiriin kuuluu valtaosa maailman maista (4)(5). Toivoa ydinaseiden kitkemistä ja ihmiskunnan tulevaisuuden turvaamista ajatellen siis vielä on. ICAN kampanja saikin hiljattain Nobelin rauhanpalkinnon ydinaseiden katastrofaalisten humanitaaristen vaikutusten esiintuomisesta ja työstä ydinaseiden kieltämiseksi kansainvälisillä sopimuksilla. Työtä on kuitenkin vielä paljon tehtävänä. Pidetään siis yhdessä huoli siitä, että lääkäreiden ja muiden asiantuntijoiden ääni kantautuu jatkossakin päättäjien korviin.

“Mankind invented the atomic bomb, but no mouse would ever construct  a mousetrap.”

-Albert Einstein

Lähteet:

1. https://fi.wikipedia.org/wiki/Ydinase

2. https://www.laakarilehti.fi/ajassa/paakirjoitukset/ydinsodan-tuhoihin-ei-ole-hoitoa/

3. Lääkärilehti 1-2/2018, s.25. Kilpajuoksu ydinaseita vastaan.

4. https://fi.wikipedia.org/wiki/Ottawan_sopimus

5. https://fi.wikipedia.org/wiki/Kemiallinen_ase

Oma tupa, oma lupa - kotihoito kuntoon

Meistä on kaikista on pidetty huolta kun olimme pieniä ja suurin osa meistä tarvitsee ikääntyessään jälleen apua. Aika jonka pärjäämme edes kutakuinkin omillamme on suhteellisen lyhyt. Jotta tämä elämän luonnollinen rytmi toimisi ja jotta meillä ihmisolennoilla olisi kyseisen matkan aikana hyvä olla, niin vaaditaan myös ponnistelua. Voimissaan olevien yksilöiden on autettava niitä, jotka eivät itse kykene huolehtimaan itsestään. Jos vanhemmat eivät pitäisi huolta lapsistaan, niin ihmissuku olisi kadonnut täältä maan päältä jo aika päivää sitten. Luontaisten äidinvaistojen ihmissuku (Homo) on kuitenkin sinnitellyt maapallolla jo pari miljoonaa vuotta (1). Evoluution näkökulmasta vanhoista ihmisistä huolehtiminen ei liene yhtä kriittistä. On kuitenkin vaikea kuvitella ihmisyhteisöä jossa todettaisiin, ettei ihmisellä tee mitään jos hän ei kykene huolehtimaan itsestään. Sellaisessa yhteiskunnassa olisi turvatonta elää.

Suomessa ikääntyvistä ihmisistä pidetään pääsääntöisesti hyvää huolta. Valitettavasti ei kuitenkaan aina. Pärjätäksemme tarvitsemme vettä, ruokaa ja lämpöä. Ihmisarvoista elämää elääksemme myös sosiaaliset suhteet voidaan lukea perustarpeisiin. Jos ympärillä on välittäviä ihmisiä, niin oma koti onkin useimmiten mieluisin paikka asua. Omaisten ja ystävien ohella myös yhteiskunta tukee monien ihmisten arkea.

Kotihoito on keskeinen kuntien järjestämä tuki kotona pärjäämiseen. Säännöllisen kotihoidon asiakkaita oli vuoden 2016 marraskuussa noin 73 500. Heistä 77% oli yli 75-vuotiaita. Tämä oli 11,3 prosenttia koko maan 75 vuotta täyttäneistä ihmisistä. Noin 66% kotihoidon asiakkaista oli naisia. (2) Kotihoito käy auttamassa niissä asioissa jotka eivät onnistu itsenäisesti; esim. ruokailussa, peseytymisessä, lääkkeiden jakamisessa ja niiden ottamisessa. Mahtava palvelu siis mutta valitettavasti kotihoidon resurssit tuntuvat olevan aivan liian niukat. Hoitajamitoitus on alle viidennes tehostetun palveluasumisen hoitajamäärään verrattuna (3). Isovanhempieni, ystävieni ja monien potilaiden kokemusten valossa tämä on liian vähän. Turhan usein kuulee, että kotihoidon käynnit ovat olleet “vain nopeita pyörähdyksiä ovella”. Roskia ei ole keretty viemään tai muistamattoman mummon lääkkeidenottoa valvomaan. Pieneen jutusteluun ei myöskään ole varattu aikaa. Riittää kun kerkiää sanomaan “Hei” ja “Näkemiin”. 

Kotihoidon “pikaiset pyörähdykset ovella” eivät varmasti johdu välinpitämättömästä tai ammattitaidottamasta henkilöstöstä vaan yksinkertaisesti siitä, että työtä on liikaa. Ratkaisu tähän olisi palkata lisää henkilökuntaa. Lisääntyvät henkilöstökulut eivät ehkä näyttäisi hyvältä neljännesvuosikatsauksessa, mutta tämä satsaus maksaisi varmasti itsensä takaisin. Mitä paremmin ihmiset pärjäävät kotona, niin sitä vähemmän tulee yhteiskunnalle kalliiksi tulevia lääkärikäyntejä/sairaalajaksoja. Jos kotihoidon työntekijöitä olisi enemmän, niin sama työtekijä voisi käydä useammin saman asiakkaan luona. Myös työntekijöiden kuormitus olisi vähäisempää jolloin sairaspoissaoloja olisi todennäköisesti vähemmän (4). Virheiden ja tietokatkojen määrät vähenisivät kun työtekijät ja asiakkaat tuntisivat toisensa paremmin.

Ikäihmisten suhteellinen määrä Suomessa kasvaa lähivuosina (5). Kaikille kynnelle kykeneville tulee siis varmasti löytymään tarkoituksenmukaista työtä hoitotyön parissa. Kuten edellä olevasta tekstistä on käynyt ilmi, niin nykyisessä kotihoidossa on vielä paljon kehittämisen varaa. Kotihoidon työntekijöiden lisäämisen ohella viikonloppujen ja iltojen palveluita tulee parantaa. Nykyisellään etenkin virka-ajan ulkopuolinen hoitajamitoitus tuntuu olevan aivan olematon. Kolmas tärkeä asia on palvelujärjestelmän yksinkertaistaminen. Nyt eri tietojärjestelmiä ja paveluntuottajia on liian paljon. Tieto ei välity eikä kenelläkään ole kokonaiskuvaa yhden asiakkaan tilanteesta (3).

Kotihoidon lisäksi kaikkea hoitotyötä tulisi arvostaa nykyistä enemmän. Credit Suissen mukaan noin puolet suomen aikuisista kuuluu maailman rikkaimpaan kymmenykseen. Toisaalta yli miljardi ihmistä elää alle eurolla päivässä ja joka yhdeksäs on aliravittu (6). Globaalissa mittakaavassa mitattuna olemme siis yltäkylläisen rikkaita. Suhteessa moneen muuhun alaan hoitajien palkat ovat kuitenkin pienet. Tämä kertoo osaltaan yhteiskunnan arvostuksesta kyseistä työtä kohtaan. Hoitajien palkkoja tulee siis nostaa. Lasten ja nuorten koulutuksesta rahoja ei saa ottaa, mutta monesta muusta yhteiskunnan varoin tuetusta puuhastelusta kyllä. Vanhempamme ja isovanhempamme ovat pitäneet meistä huolta ja rakentaneet hyvinvointiyhteiskunnan jossa elämme. Pitäkäämme siis huolta itsemme ja lastemme lisäksi myös heistä. Ja rakentakaamme tästä yhteiskunnasta entistä parempi, jotta tukea riittää myös niille ihmisille, joilla ei ole omaisia lähellään. Näin voimme kaikki olla osaltamme rakentamassa maailmaa jossa kaikilla on hyvä elää.

“Being deeply loved by someone gives you strength, while loving someone deeply gives you courage.”
- Lao Tzu

Lähteet:

1. https://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmiset 
2. https://www.thl.fi/fi/tilastot/tilastot-aiheittain/ikaantyneiden-sosiaalipalvelut/kotihoidon-laskenta
3. http://www.laakarilehti.fi/ajassa/paakirjoitukset-tiede/loytyyko-monisairaalle-vanhukselle-kuntouttava-hoitopolku-sairaalasta-kotiin/
4. https://www.ttl.fi/tyoyhteiso/tyohyvinvointi/
5. http://www.stat.fi/til/vaenn/2015/vaenn_2015_2015-10-30_tie_001_fi.html
6. http://www.iltalehti.fi/talous/2015020719155356_ta.shtml

Alkoholista; ilosta, kärsimyksestä ja lainsäädännöstä

Ihmiset ovat osanneet valmistaa päihdyttävää etanolia (CH₃CH₂OH) eli etyylialkoholia (eli puhekielessä alkoholia) jo vuosituhansien ajan. Useissa maissa alkoholinkäyttö on laillista ja sosiaalisesti hyväksyttyä. Alkoholi vaikuttaa aivoissa suurelta osin hermosolujen gamma-aminovoihappo (GABA) -järjestelmän kautta. Se sitoutuu GABA_A -reseptoreihin lisäten siten hermosolujen toimintaa estävän (inhibitorisen) hermovälittäjäaine GABA:n vaikutuksia. GABA -järjestelmän lisäksi alkoholi vaikuttaa myös  glutamaatin N-metyyli-D-asparagiinihappo (NMDA) -reseptorien sekä monen muun välittäjäaine -järjestelmän kautta (glutamaatin AMPA- ja kainaattireseptorit, nikotiinin asetyylikoliinireseptorit, serotoniinin 5-HT₃ -reseptorit, glysiini, adenosiini, kalsium- ja GIRK -kanavat) (1). Näiden mekanismien kautta se lievittää ahdistusta ja tuo hyvänolon tunteen. Estottomuus lisääntyy ja monet ovat humalassa avoimempia ja hakeutuvat herkemmin sosiaalisiin tilanteisiin. Toisaalta myös harkintakyky ja tasapaino heikkenevät, minkä vuoksi erilaiset virhearvionnit sekä onnettomuudet lisääntyvät. Jos alkoholia on käytetty useita päiviä, niin käytön lopettaminen altistaa kouristelulle (eli alkoholikrampeille). Tämä on seurausta hermosolujen muuttuneesta (GABA-) välittäjäainetasapainosta. Voisi ajatella, että aivot ovat kerenneet tottua siihen, että hermosolujen toimintaa estävää alkoholia on tarjolla. Kun alkoholia ei enää olekaan saatavilla, niin hermosolujen aktiivisuus “karkaa käsistä” ja ihminen kouristaa.

Itse olen maistanut ensimmäisen kerran alkoholia, varmaankin olutta, luultavasti joskus alle kouluikäisenä. Vanhempani ovat antaneet minulle pienen tilkan kun olen ollut utelias, että mikä juttu tuo saunaolut oikein onkaan. Oluen hapan maku ei kuitenkaan ole tuolloin tehnyt suurta vaikutusta ja asia on unohtunut useaksi vuodeksi. Ala-asteen lopuilla ja yläasteella alkoholijuomat alkoivat kiinnostaa uudelleen. Oli uutta ja jännää yrittää hankkia jostain alkoholipitoista. Piti päästä testaamaan minkälaista on olla humalassa ja saada sitä kautta myös arvostusta kaveripiirissä. Tämä ei loppupeleissä ollut kovinkaan vaikeaa. Noin viidestätoista ikävuodesta eteenpäin juhlapyhät (vaput, uudetvuodet, jne) kuluivatkin rattoisasti kavereiden kanssa ryypätessä. Muutamaa vuotta myöhemmin siitä tuli tavanomainen tapa viettää myös monia lauantai-iltoja. Perjantaisin en useimmiten (onneksi) malttanut “lähteä radalle”, koska lauantaiaamuisin oli voimistelutreenit.

Muistan kuinka alkuun oli mahtavaa kun humalassa uskalsi ja halusi puhua lähes kaikille ja kaikesta. Pian kuitenkin huomasin, että “enhän minä tähän alkoholia tarvitse, jos voin tehdä näin humalassa, niin miksipä en myös selvinpäin”. Juomingit jatkuivat kuitenkin vielä vuosia koska alkoholista tuli kuitenkin hetkellisesti hyvä olo ja totunnaisesti sen käyttö liittyi ajanviettoon ystävien parissa. Lääkiksen aikana oma alkoholinkäyttöni kuitenkin väheni asteittain ja viimeisten parin vuoden aikana olen tainnut juoda yhden lasillisen viiniä. Huomasin jossain vaiheessa, että voin paljon paremmin kun en ryyppää. Viettämällä aikaa läheisten ihmisten kanssa, liikkumalla ja meditoimalla saan samat “kiksit” kuin alkoholilla. Todennäköisesti näidenkin asioiden vaikutukset välittyvät aivoissani alkoholin tapaan mm. GABA:n, glutamaatin ja serotoniinin reseptorien kautta. Ja olo on jatkuvasti hyvä. Tai edes ok, eli ei siis ole krapuloita tai morkkiksia. Nyt ajatus runsaamman alkoholinkäytön tuomasta krapulasta tuntuu järjettömältä hinnalta lyhyestä nousuhumalasta.

Alkoholinkäyttö aiheuttaa paljon kärsimystä. Ei liene sairautta jonka kehittymistä alkoholi ei lisäisi. Sydän- ja verenkiertosairaudet, syövät, autoimmuunisairaudet, psyykkiset ongelmat, muistisairaudet, jne, jne… Alkoholi johtaakin tilastoja suomalaisten työikäisten miesten yleisimpänä kuolinsyynä. Sosiaalisesta kärsimyksestä tuskin tarvitsee edes mainita (2)(3). Kuinkahan moni ihminen ei olisi menettänyt työpaikkaansa, syrjäytynyt tai veloissaan jos alkoholia ei olisi lainkaan keksitty? Olipa näiden ongelmien taustalla mitä muita syitä tahansa, niin monen kohdalla alkoholi on pahentanut ongelmien kasaantumista. Laskutavasta riippuen alkoholi aiheuttaakin vuosittain 4-14,5 miljardin euron kustannukset yhteiskunnallemme (4).

Olen tehnyt töitä lääkärinä useilla eri erikoisaloilla; terveyskeskuksissa, pientraumalla, anestesiologialla, sisätaudeilla, neurologialla ja psykiatrialla. Jokaisessa paikassa iso-osa potilaskäynneistä/sairaalahoitojaksoista on johtunut alkoholista. Terveysasemilla ja psykiatrialla alkoholin aiheuttamat ongelmat näkyvät mm, psyykkisen voinnin heikkenemisenä ja sosiaalisten ongelmien kasaantumisena. Pientraumalla ja anestesiologialla erilaisina tapaturmina. Neurologialla mm. essentiellin vapinan, päänsäryn, hermorappeumasairauksien sekä aivoverenkiertohäiriöiden muodossa. Lisäksi olen valitettavasti päässyt todistamaan alkoholinkäytön aiheuttamia ongelmia myös omassa ystäväpiirissäni. On ollut surullista nähdä kuinka ihmiselämän potentiaali kasvaa onnelliseksi ihmiseksi valuu hukkaan. On tehnyt mieli auttaa, mutta voimat ja taidot eivät ole riittäneet enempään. Aiemmat kokemukset huutavat, että “ei tuosta ollut apua viimeksikään, rikot vain itsesi”. Tämän riittämättömyyden tunteen kanssa on täytynyt oppinut elämään. Autan silloin kun voin ja silloin kun ei voi, niin pyrin olemaan tuottamatta harmia. Pahalta se silti tuntuu kun näkee, että toinen kärsii.

Kun alkoholin verotusta edellisen kerran kevennettiin, niin kuolintilastoihin tuli selvä piikki. Ihmiset joivat itsensä hengiltä ja on vastuutonta väittää, että se oli heidän “oma valintansa”. Nyt hallitus on jättänyt esityksen uudesta alkoholilaista eduskunnalle ja sitä käsitellään eduskunnassa luultavasti syksyllä (5). Esityksen toteutuessa vahvempien (5,5%) alkoholijuomien myynti sallittaisiin kaupoissa, kioskeissa ja huoltoasemilla. Myös alkoholijäätelöitä saattaisi tulla tarjolle. Helppo vaihtoehto alkoholinkäytön aloittamiseen etenkin nuorille jotka ovat mieltyneet makeaan. Perusteina alkoholilainsäädännön uudistamiselle hallitus on esittänyt “normien purkamisen, alkoholihaittojen vähentämisen ja elinkeinoelämän toimintaedellytysten parantamisen”. Kuulostaa aikamoiselta hölynpölyltä. Lähempänä totuutta lienee, että alkoholiteollisuus on onnistunut lobbauksessa. Toteutussaan nykyinen esitys toisi lähinnä runsaasti alkoholihaittoja kansalaisille ja töitä lääkäreille. Sekä tietenkin rahaa alkoholiteollisuudelle. Kuten myös käsikirurgian dosentti Vastamäki Lääkärilehdessä hiljattain esitti, niin kyseisen esityksen läpimenoon voi vielä vaikuttaa olemalla suoraan yhteydessä kansanedustajiin (6). Lisäksi voi pyrkiä vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen ja asian näkyvyyteen mediassa esimerkiksi lehtien mielipidepalstojen sekä sosiaalisen median kautta. Meidän kaikkien vuoksi on toivottavaa, että uusi alkoholilakiesitys ei mene läpi eduskunnassa.

“There are two types of laws, those that are just and those that are unjust. A just law is a man-made code that squares with the moral law. An unjust law is a code that is out of harmony with the moral law.”

-Marthin Luther King Jr.

Viitteet:

(1) https://en.wikipedia.org/wiki/Ethanol

(2) https://www.thl.fi/fi/web/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/alkoholi/alkoholihaitat

(3) http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01120

(4) http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/alkoholin-haittakustannukset-kattaisivat-koko-kestavyysvajeen/3102644

(5) http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005212900.html

(6) http://www.laakarilehti.fi/ajassa/keskustelua/alkoholilakiesitysta-on-muutettava/

Roskaruoka on järkevä valinta

Maapallon ilmasto lämpenee. Suurin syy tähän ovat ihmiskunnan aiheuttamat hiilidioksidipäästöt. Ilmaston lämmetessä monilla alueilla aiemmat elinkeinot tulevat mahdottomiksi mm. kuivuuden vuoksi. Tämän seurauksena nälänhädät ja sodat lisääntyvät ja pakolaisten määrä kasvaa. Lämpötilan nousun vaikutukset ulottuvat siis pallomme kaikkiin kolkkiin.

Yli puolet kasvihuonepäästöistä tulee karjataloudesta (1). Ilmaston lämpenemistä voitaisiinkin hillitä tehokkaasti siirtymällä enemmän kasvispainotteiseen ruoantuotantoon. Yksilötasolla kasvisruoka onkin viisas valinta sekä oman, että myös muiden hyvinvoinnin kannalta.

Toinen keskeinen tapa ruoantuotannosta tulevien kasvihuonepäästöjen vähentämiseen on ruokahävikin pienentäminen. Arviolta kolmasosa maailmassa tuotetusta ruosta päätyy roskiin. Suomessa vuosittainen ruokahävikki on 120-160 miljoonaa kiloa, eli 20-30 kiloa henkeä kohti. Eniten ruokaa heittävät pois kotitaloudet, noin puolet enemmän kuin kaupat (2)(3).

Olen nyt noin vuoden verran dyykannut suurimman osan sapuskoistani. Eli suomeksi sanottuna hakenut ruokani siis kauppojen roska-astioista. Tämä on ollut monella tavalla hyvin silmiä avaavaa puuhaa. Ensinnäkin on ollut järkyttävää nähdä omin silmin kuinka paljon hyvää syömäkelpoista ruokaa heitetään pois. Osa kaupoista lahjoittaa viimeisen käyttöpäivän päiväyksellä olevat lihajalosteet ja leivät mm. Pelastusarmeijalle. Osa ei. Usein ruoanhakureissulla onkin tullut vastaan roskapönttö, joka on pullollaan tuoretta leipää tai avaamattomia lihapakkauksia kyseisen päivän päiväyksellä merkittyinä. En ole ostanut lihaa kaupasta pitkään aikaan. Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin syönyt usein kanaa kun olen löytänyt sitä. Hedelmiä ja vihanneksia on tarjolla lähes aina. Monissa kaupoissa on ilmeisesti tapana heittää esimerkiksi edelliset banaanit pois uuden erän saapuessa. Mitään muuta “järkevää” syytä en ainakaan ole keksinyt sille, että saan kerätä mukaani pari muovipussillista hyväkuntoisia keltaisia banskuja.

Esimerkiksi Ranskassa kaupat eivät saa heittää syömäkelpoista ruokaa pois. Laki velvoittaa jakamaan sen ilmaiseksi, jos esimerkiksi hyväntekeväisyysjärjestö tahtoo noutaa kyseiset elintarvikkeet ja asettaa ne ilmaiseksi noudettaviksi. Suomessakin kyseinen lakimuutos on onneksi käsittelyssä (4).

Herkullisen ilmaisen ruoan lisäksi olen saanut tutustua myös kauppojen henkilökuntaan. Suurin osa vastaantulleista työntekijöistä on ollut mukavia. Olen keskustellut mm. ruoan poisheittämisestä ja dyykkaamisesta monien kanssa. Monet heistä ovat olleet samaa mieltä mm. siitä, että kauppojen ruokahävikkiä voisi pienentää esimerkiksi juuri hyväntekeväisyysjärjestöjen avulla. Muutaman kerran paikalle on saapunut myös vihaisia ihmisiä. Minua on uhkailtu mm. poliisilla ja kerrottu, että dyykkaaminen on rikos. Heittäessään ruoan pois kauppa on kuitenkin jo luopunut sen omistusoikeudesta. Mikäli roskakatokseen ei siis ole murtautunut eikä sotke paikkoja, niin poisheitetyn ruoan noutaminen on laillista (5). Asian suhteen voisi myös ajatella, että sanoipa laki mitä tahansa, niin ruokahävikin pienentäminen on esimerkillistä toimintaa.

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarvitaan yhteisiä sopimuksia. Toivottavasti mm. edellä mainittu lakimuutos hävikkiruoan jakamisesta tulee pian voimaan myös Suomessa. Yhteisön tasolla se olisi jälleen yksi askel oikeaan suuntaan. Ihmisyhteisöt koostuvat kuitenkin yksilöistä. Ei siis ole lainkaan yhdentekevää miten elämme. Valintamme vaikuttavat omaan elämäämme ja lisäksi toimimme esimerkkinä muille. Ilmaston lämpenemistä estääksemme voimme esimerkiksi päättää vähentää omaa ruokahävikkiämme ja suosia kaikissa valinnoissamme kasviruokaa. Näin saa samalla myös hyvän mielen, koska tietää toimivansa hyvällä tahdolla ja viisaasti omien periaatteidensa mukaan.

Viitteet:

http://www.cowspiracy.com/infographic

http://www.hel.fi/www/kanslia/virka-fi/nayttelyt/galleriassa-nyt/

http://www.saasyoda.fi/ruokahävikki-suomessa

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/lakimuutos-velvoittaisi-kaupat-jakamaan-havikkiruoan-leipajonoon-kauppa-nihkeana-pitaisi-perustua-vapaaehtoisuuteen/5886008

http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/271309-kauppa-uhkaa-roskisruuan-dyykkaajaa-poliisilla-nain-sanoo-laki

Olet mitä syöt?

Kaikki elävät olennot haluavat olla onnellisia ja välttää kärsimystä. Niin myös minä. Tämä kaikkea elävää yhdistävä myötäsyntyinen pyrkimys on kirjoitettu tiukasti myös geneettiseen koodiimme ja se ohjaa käyttäytymistämme monella tapaa. Muiden eläinten tapaan ihminen tavoittelee nautintoa ja yrittää välttää kärsimystä. Miellyttäviksi koetut aistikokemukset, tunteet ja tuntemukset muokkaavat hermoverkkojamme siten, että suuntaudumme jatkossakin kohti tällaisia kokemuksia. Sama pätee päinvastaisessa mielessä myös epämiellyttäviin kokemuksiin; ne jättävät mieleemme muistijäljen, joka ohjaa meitä jatkossa välttämään tuskan lähdettä.

Ihmiselimistö on rakentunut soluista ja solut puolestaan eri alkuaineatomien muodostamista molekyyleistä. Happi (O2, 65%), hiili (C, 18%), vety (H, 10%), typpi (N, 3%), fosfori (P, 1.5%) ja kalsium (Ca, 0.35%) muodostavat yhdessä n. 98% elimistön rakennusaineista (1). Termodynamiikan toisen pääsäännön mukaisesti kaikenlaisilla systeemeillä on taipumuksena ajautua kohti epäjärjestystä ja tämä pätee luonnollisesti myös soluihin joista koostumme. Maapallon pinta tarjoaa meille maailmankaikkeuden mittakaavassa minimaalisen alueen, jossa elimistömme pysyy kasassa. Ja myös tällä alueella elinympäristömme on monella tapaa kaikkea muuta kuin turvallinen; elämälle välttämätön auringonsäteilykin aiheuttaa soluihimme vaurioita. Vanhojen solujen korjaamista sekä uusien solujen rakentamista varten elimistömme tarvitseekin sekä energiaa, että uusia rakennuspalikoita. Supermarkettien ja pikaruokaloiden tarjoama ravinto ei kuitenkaan valitettavan usein täytä näistä tarpeista kuin ensimmäisen.

Mitä ravinnosta sitten tulisi saada? Ensinnäkin nestettä. Ilman ruokaa pysymme elossa viikkoja tai jopa kuukausia, mutta ilman nestettä vain päiviä. 45-65% painostamme onkin vettä. Naisilla keskimäärin hieman vähemmän kuin miehillä, sillä naisilla on enemmän rasvasoluja (joissa ei ole paljon vettä). Virtsan ja ulosteen mukana elimistöstä poistuu haitallisia aineita ja lisäksi nestettä haihtuu myös iholta lämmönsäätelyn seurauksena. Ilman säännöllistä tankkausta elimistö siis kuivuu. Ihmisen nestetarve on n. 30ml/kg/vrk. 70kg painoisella henkilöllä tämä tarkoittaa n. 2,1 litraa vuorokaudessa. Tarve kuitenkin vaihtelee suuresti mm. hikoilun, ravinnon koostumuksen ja liikunnan vaikutuksesta.

Veden lisäksi ravinnosta tulee saada kaikkea sitä mitä elimistö ei itse pysty valmistamaan muista sisäänotetuista rakennusaineista. Tällaisia välttämättömiä korjaus-/rakennuspalikoita ovat erilaiset vitamiinit, kivennäis- ja hivenaineet sekä tietyt aminohapot ja rasvahapot. 

Ihminen tarvitsee ravinnosta 13 eri vitamiinia (2). Näistä ADE ja K -vitamiinit ovat rasvaliukoisia, niitä saadaan pääsääntöisesti rasvaisista ruoista ja ne myös varastoituvat elimistön rasvakudokseen. Hyviä lähteitä näille vitamiineille ovat mm. kylmäpuristetut kasvisöljyt ja pähkinät. Eläinkunnan tuotteista rasvainen kala (lohi, taimen) ja maksa sisältävät myös runsaasti rasvaliukoisia vitamiineja. Eläinkunnan tuotteiden kanssa ongelmana on kuitenkin se, että ihminen on viime vuosina kuluttanut näitä maapallon tarjoamia resursseja aivan liikaa. Ylenmääräinen lihansyöntimme on syynä myös suurimpaan osaan (arviolta 51%) maailmanlaajuisista kasvhuonepäästöistä (3). Jos siis haluamme, että myös lapsillamme ja lapsenlapsillamme on mahdollisuus elää hyvää elämää, niin vähennämme eläinperäisten tuotteiden kulutusta rajusti. Muussa tapauksessa ilmastonmuutoksen (sekä sen mukanaan tuomien sotien ja pakolaisvirtojen) sekä luonnovarojen (mm. merien kalakantojen) ehtymisen seurauksena lapsemme tulevat elämään hyvin erilaisesssa maailmassa kuin me nyt. Meret eivät valitettavasti ole nykyäänkään enää kovin puhtaita (ja etenkin Pohjanlahdesta ja Suomenlahdesta pyydettyihin) kaloihin on kertynyt terveydelle haitallisia dioksiineja ja PCB (polykloorattuja bifenyyli)-yhdisteitä (4). Samaten maksaruokien suhteen ongelmaksi voivat muodostua erilaiset raskasmetallit sekä maksan runsas A-vitamiinipitoisuus (5).

D-vitamiinia useat suomalaiset saavat liian vähän. Ihomme kykenee normaalisti muodostamaan D3-vitamiinia, eli kolekalsiferolia, kunhan vain saamme riittävästi auringonvaloa. Suomessa tämä ei kuitenkaan toteudu kuin kesäaikaan, joten muina aikoina on viisasta täydentää D-vitamiinivarantojaan myös purkista (6).

Tuoreet marjat, kasvikset, vihannekset ja hedelmät sekä täysjyvävilja ovat hyviä vesiliukoisten vitamiinien lähteitä. Vesiliukoiset vitamiinit eivät juurikaan varastoidu elimistöön, joten niitä tulee saada ravinnon mukana tiheämmin kuin rasvaliukoisia vitamiineja. B12-vitamiini on tästä poikkeus ja sen maksavarastot riittävätkin useaksi vuodeksi. Sitä on kuitenkin vain eläinkunnan tuotteissa, joten kasvisyöjien, etenkin täysvegaanista ruokavaliota noudattavien, tuleekin syödä B12-vitamiinia erikseen tabletteina. Nuorten (ja etenkin raskautta suunnittelevien) naisten kannattaa huolehtia erityisesti myös riittävästä folaatin (B9-vitamiinin) saannista, sillä alkuraskauden folaatin puute voi johtaa alkion hermostoputken sulkeutumishäiriöön (7). C-vitamiini, eli askorbiinihappo puolestaan, on tärkeä antioksidantti joka edistää mm. kasviksista saatavan ei-hemiraudan (Fe3+) imeytymistä sekä osallistuu steroidinhormonien ja kollageenin synteesiin. C-vitamiini saattaa myös lyhentää ylähengitystieinfektion kestoa muutamalla vuorokaudella (8). Eli appelsiineja (ja lepoa) flunssan hoidoksi. Lisätietoa näistä ja muista vitamiineista löytyy esimerkiksi professori Antti Aron kirjoittamasta Terveyskirjaston Vitamiinit ja kivennäisaineet -artikkelista (9).

Esi-isiemme elinympäristössä natriumia ei ollut saatavilla yhtä yltäkylläisesti kuin nykyään. Samaan tapaan myöskään energiaa ei ollut tarjolla liikaa. Niinpä makuaistimme on kehittynyt suosimaan toisaalta suolaista natriumpitoista, ja toisaalta makeaa energiapitoista ruokaa. Finravinto 2007 tutkimuksen mukaan suomalaiset naiset saivat ravinnostaan suolaa (NaCl) 6.1g/vrk ja miehet 8.4g/vrk. Vaikka nämä luvut eivät ylitäkään valtion ravitsemusneuvottelukunnan saantisuositusten ylärajoja (6g/vrk naisilla ja 7g/vrk miehillä) kovin paljoa, niin verenpaineen ja valtimoiden terveyden kannalta olisi parempi jos saanti olisi huomattavasti vähäisempää (3-4g/vrk tai jopa vähemmän).(10) Suomalaisten tulisi saada ravinnostaan myös enemmän kaliumia, jonka vähäinen saanti nostaa sekin osaltaan verenpainetta. Vähentämällä suolaisten ruokien ja lisäämällä kasvisten käyttöä ehkäistäisiinkin monta aivohalvausta ja sydäninfarktia.

Energiaa elimistömme solut saavat hiilihydraateista, rasvoista ja proteiineista. Proteiinit koostuvat aminohapoista ja toimivat elimistössämme lukuisissa eri tehtävissä. Ravinnon proteiinit pilkkoutuvat aminohapoiksi mahasuolikanavan alkuosassa ja vapaat aminohapot imeytyvät suolen seinämän läpi. Näistä aminohapoista elimistön solut rakentavat sitten jälleen uusia proteiineja elimistön omiin tarpeisiin. Esimerkiksi lihassolujen aktiini- ja myosiiniproteiinit mahdollistavat lihaksen supistumisen. Mikäli rakennusainesta on yllinkyllin, niin ylimääräiset aminohapot muutetaan maksassa hiilihydraateiksi (glykogeeniksi) ja rasvoiksi. Hyviä proteiininlähteitä ravinnossa ovat palkokasvit (esim soija ja kikherneet), pähkinät ja täysjyvävilja. Myös esimerkiksi sienet ja levät sisältävät jonkin verran proteiinia. Eläinperäisissä proteiinin lähteissä on huomattavasti vähemmän mikroravinteita ja niiden mukana saadaan elimistölle haitallista tyydyttynyttä rasvaa sekä kolesterolia. Mikäli niitä kuitenkin käyttää, niin kannattaa suosia vähärasvaisia maitotaloustuotteita ja rasvaista kalaa. Punainen liha ja lihajalosteet on todettu syöpävaarallisiksi joten niiden käyttöä ei voi suositella. Yhdestä grammasta proteiinia saadaan energiaa n 4kcal. Ihmisen elimistö pystyy valmistamaan yhtätoista tarvitsemistaan 20:stä aminohaposta. Loppuja yhdeksää, ns. välttämätöntä, aminohappoa tulee saada ravinnosta. Lisäksi kokonaisproteiininsaannin tulee olla riittävä. Terveyden kannalta optimaalinen määrä proteiinia ravinnossa lienee n. 1-2 g/kg/vrk. Esimerkiksi monilla vanhuksilla ruokavalio sisältääkin liian vähän proteiinia, mikä (yhdessä vähäisen fyysisen aktiivisuuden kanssa) johtaa lihasten surkastumiseen (11). Ruokavaliota korjaamalla ja liikuntaa lisäämällä voitaisiinkin parantaa monen ikäihmisen elämänlaatua sekä pidentää “itsenäisen pärjäämisen aikaa” (kotona). Proteiinipitoinen ruoka edesauttaa myös painonhallinnassa, sillä se pitää hyvin nälkää loitolla. Yli 3 g/kg/vrk proteiininkäyttöä kannattaa kuitenkin välttää; tarpeen ylittyessä proteiinipitoiset ruoat vievät tilaa muulta ravinteikkaalta ruolta. Yli 5g/kg/vrk määrillä tulee vastaan myös maksan kyky muuttaa aminohapoista peräisin oleva typpi ureaksi ja tämä voi johtaa mm. urean ja ammonium-ionien ylimäärään veressä (12).(13) 

Proteiinin lisäksi tarvitsemme ravinnosta myös rasvoja. Rasvoista saadaan energiaa 9kcal/g ja lisäksi elimistö käyttää niitä mm. solukalvojen ja steroidihormonien valmistamiseen. Linolihappoa (omega-6) ja alfalinoleenihappoa (omega-3) on saatava ravinnosta, mutta muut rasvahapot elimistö voi valmistaa itse (14). On esitetty, että länsimainen ruokavalio aiheuttaa elimistöön jatkuvan (matala-asteisen) tulehduksen (inflammaation) koska se sisältää liian vähän omega-3 sarjan rasvahappoja suhteessa omega-6 sarjan rasvahappoihin (15). Oli niin tai näin, niin tätä epäsuhtaa voi korjata suosimalla ravinnossa mm. pellavansiemeniä, kylmäpuristettua rypsiöljyä (joka on myös mitä loistavin esimerkki terveellisestä ja ekologisesta lähiruosta) sekä saksanpähkinöitä. Siemenissä ja pähkinöissä on rasvojen lisäksi myös kuitua ja vitamiineja. Ne pitävätkin olon pidempään kylläisenä kuin pelkkiä ravinneköyhiä hiilihydraatteja, eläinproteiinia tai öljyjä sisältävä ravinto.

Tyydyttyneitä rasvahappoja on lähes kaikissa vähänkin rasvaa sisältävissä ruoissa ja elimistö pystyy valmistamaan niitä myös itse. Ravinnon tyydyttyneen rasvan on ajateltu ahtauttavan valtimoita ja altistavan siten sydän- ja verisuonisairauksille. Tiedetään, että esimerkiksi punaisen lihan ja prosessoitujen lihavalmisteiden kulutus on yhteydessä lisääntyneeseen sairastavuuteen ja kuolleisuuteen. Yksiselitteistä syytä tälle ei kuitenkaan tiedetä (16)(17). Ilmiö saattaa selittyä myös sillä, että tyydyttyneen rasvan lisäksi lihasta ja lihajalosteista löytyy (myös muita) terveydelle haitallisia ainesosia kuten AGE (advanced glycation end products) yhdisteitä ja TMAO:ta (trimethylamine N-oxide), nitrosamiineja, heterosyklisiä amiineja (HAA), polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä (PAH) sekä kolesterolia. Mikroravinteita ja kuitua eläinperäisissä tuotteissa on huomattavasti vähemmän kuin prosessoimattomissa kasvikunnan tuotteissa. Ravinteikkaista ruoista, esimerkiksi pähkinöistä, siemenistä tai kasvisöljyistä, saatavaa tyydyttynyttä rasvaa ei siis ole syytä pelätä kunhan kokonaisenergiansaanti vain pysyy kurissa. Transrasvoja sen sijaan kannattaa välttää kuin ruttoa. Ainakin jos välittää terveydestään. Näitä elimistön verisuonia ahtauttavia rasvahappoja muodostuu kovissa lämpötiloissa mm. rasvoja kovetettaessa. Suomalaiset margariinit eivät nykyään enää sisällä merkittäviä määriä transrasvoja, mutta sen sijaan erilaisissa valmistaikinoissa, ranskalaisissa perunoissa ja viinereissä niitä on edelleen. Pakkaukset joiden tuoteselosteessa lukee “osittain kovetettu kasvisrasva” kannattaakin jättää kaupan hyllylle (18).

Hiilihydraateista elimistömme solut saavat energiaa n. 4kcal/g. On esitetty, että ihmiselimistö on oppinut hyödyntämään hiilihydraatteja erityisen tehokkaasti energianlähteenään, koska esi-isämme saalistivat juoksemalla saaliinsa uuvuksiin (19). Tällaisissa urheilusuorituksissa elimistön kyky varastoida hiilihydraatteja glykogeeninä maksaan ja lihaksiin, sekä kyky purkaa energiaa tehokkaasti (sekä hiilihydraateista, että rasvoista) ovat epäilemättä olleet suureksi hyödyksi. Energian lisäksi hiilihydraattipitoiset kasvikset, marjat ja hedelmät ovat tarjonneet esi-isillemme energian lisäksi myös muita ravinteita (mm. vitamiineja ja antioksidantteja). Elimistömme on oppinut kuitenkin tulemaan toimeen myös ilman "hiilareita" (20). Esi-isämme joutuivat aina silloin tällöin myös paastoamaan ja tämän myötä maksan ja lihasten glykogeenivarastot loppuivat pian. Oli siis tärkeää, että energiaa osattiin purkaa myös rasvoista ja proteiineista. Elimistömme onkin sopeutunut käyttämään energianaan tarvittaessa myös vapaista rasvahapoista valmistamiaan ketohappoja (asetoasetaatti, asetoni ja beetahydroksibutyraatti) (21).

Terveyden kannalta optimaalista olisi jos ravintomme koostuisi pääasiassa kasviskunnan tuotteista; marjoista, vihanneksista ja kasviksista, hedelmistä, pavuista, pähkinöistä, etc. Nämä ovat hiilaripitoisia ruokia joissa on samalla runsaasti myös suojaravintoaineita (edellä mainitut vitamiinit, hivenaineet, antioksidantit). Sen sijaan ns. puhdistettuja hiilihydraatteja ei tarvitse kukaan. Näitä ovat tuotteet joissa on pelkkiä hiilihydraatteja (eli energiaa) ilman suojaravinteita (sakkaroosi eli arkikielessä sokeri, valkoinen vilja, maissi). Viljojen osalta taikasanana voidaan pitää täysjyvätuotteita. Myös markkinamiehet ovat tajunneet saman ja valitettavan usein monet täysjyväviljana mainostettavat leivät sisältävätkin vain ripauksen täysjyväviljaa ja loput esimerkiksi valkoisia vehnäjauhoja. Tällaiset tärkkelyspitoiset tuotteet ovat ravinneköyhiä ja lisäksi ne nostavat nopeasti verensokeria. Terveellä ihmisellä verensokeri ei tosin ennätä nousemaan, koska makean maun aistimus sekä suolesta erittyvät hormonit yhdessä verenkiertoon imeytyvän glukoosin kanssa lisäävät myös haiman insuliinineritystä. Ilman näitä insuliinipiikkejä verensokeri nousisi haitallisen korkeaksi. Ajan kuluessa ja solujen vanhetessa näin usein käykin. Etenkin ylipainoisilla ihmisillä on yleistä, että haiman tuottama insuliini ei enää riitä “sulkemaan maksan glukoosihanoja” ja siirtämään tarpeeksi verensokeria kudosten käyttöön ja varastoitavaksi. Tällöin puhutaan insuliiniresistenssistä ja sairauden nimenä on aikuistyypin (tai tyypin II) diabetes. Useimmissa tapauksissa tehokkain hoito olisi kehon rasva määrän vähentäminen ja lihasmassan lisääminen. Eli liikunta ja ruokavalion muokkaaminen. Kasvispainotteista ruokavaliota voi suositella tässäkin tilanteessa, sillä se sisältää muiden ravinteiden ohella myös runsaasti kuitua ja auttaa siten pitämään olon kylläisenä (22).

Proteiinien, rasvojen ja hiilareiden lisäksi elimistö pystyy muodostamaan energiaa (7kcal/g) myös etanolista eli etyylialkoholista. Terveyden kannalta tämä on kuitenkin huonoin mahdollinen energianlähde. Alkoholinkäyttö mm. rasvoittaa maksaa altistaen siten sekä maksakirrosille, että maksasyövälle, ja etanolin aineenvaihduntatuotteena muodostuva asetaldehydi lisää mm. mahasuolikanavan-syöpien riskin moninkertaiseksi (23) (24). Lisäksi alkoholi lisää sisäelinten ympärille kertyvän haitallisen rasvan määrää, “naisistaa miehiä ja miehistää naisia” hormonipitoisuuksiin vaikuttamalla, lisää mielenterveysongelmia jne jne. Samoin kuin sokerista, niin myös etanolista saadaan siis parhaimmillaankin vain hetken nautinto sekä ravinneköyhää energiaa.

Muista ravintoaineista mainittakoon vielä kofeiini. Kofeiinipitoisia juomia (kahvia, teetä sekä kaakaota) käytetään runsaasti nautintoaineita ja piristeinä. Suomalaiset saavat kahvista yli puolet ravinnon antioksidanteista ja kahvia juovien kuolleisuus ja sairastuvuus moniin sairauksiin on pienempi kuin kahvia juomattomien (25). Ei ole kuitenkaan selvää selittyvätkö nämä positiiviset havainnot kahvilla/kofeiinilla vai jollain toisella kahvinjuontiin liittyvällä tekijällä (kuten sosiaalisen käyttäytymisen lisääntyminen tms). Joillakin ihmisillä, ilmeisesti pääasiassa aivojen adenosiini 2A2 reseptorin rakenteesta johtuen (26), kofeiini voi myös valvottaa hyvin herkästi. Kofeiini lisää sympaattisen hermoston aktiivisuutta. Liiallisena tämä johtaa käsien tärinään ja hikoiluun, sydän alkaa tykyttää ja ahdistaa. Jatkuvasti käytettynä kofeiinille muodostuu toleranssia ja tarvitaan aiempaa suurempi annos samojen (toivottujen ja ei-toivottujen) vaikutusten aikaansaamiseksi. Toisaalta elimistö myös tottuu siihen, että kofeiinia on saatavilla ja kehittyy riippuvuus; ilman aamun kahvimukia olo ei ole normaali. Väsymyksen paras “hoitokeino” olisi luonnollisestikin nukkuminen. Myös useiden tutkimusten mukaan, vaikka lyhyetkin, (päivä)torkut elvyttävät aivoja paremmin kuin kahvi (25). Myös kofeiininkäytön suhteen on siis järkevää pyrkiä kohtuuteen ja kokeilla voisiko vaikka pärjätä ilmankin. Näin mieli olisi vapaa addiktioista ja jos joskus todella tarvitsisi olla pirteä, niin tällöin “varastosta löytyisi vielä yksi käyttämätön työkalu”.

Elimistön energiatasapainoon vaikuttavat sekä energiansaanti, että energiankulutus. Terveyden kannalta olisi hyvä, jos nämä kaksi olisivat kutakuinkin tasapainossa. Helpoin tapa tämän tasapainon saavuttamiseen ja ylläpitoon on syödä ravinteikasta kasvisvoittoista ruokaa ja liikkua säännöllisesti. Oman terveyden lisäksi tästä hyötyvät myös muut. Ihminen, joka itse voi hyvin, jakaa hyvinvointia luonnostaan myös ympärilleen. Kasvispainotteinen ruokailu on myös eettisesti kestävä ratkaisu ja takaa siten hyvän fyysisen terveyden lisäksi myös hyvän omantunnon.

Viitteet;

1. http://tieku.fi/ihminen/elimisto/mitka-ovat-ihmisen-rakennusaineet
2. https://fi.wikipedia.org/wiki/Vitamiini
3. http://www.cowspiracy.com/infographic
4. https://www.ruokavirasto.fi/henkiloasiakkaat/tietoa-elintarvikkeista/elintarvikkeiden-turvallisen-kayton-ohjeet/turvallisen-kayton-ohjeet/kala/
5. https://www.ruokavirasto.fi/henkiloasiakkaat/tietoa-elintarvikkeista/elintarvikkeiden-turvallisen-kayton-ohjeet/turvallisen-kayton-ohjeet/maksan-ja-maksaruokien-kaytto/
6. Paakkari I. D-vitamiini. Duodecimin Terveyskirjasto. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01044
7. https://en.wikipedia.org/wiki/Spina_bifida
8. Hemilä H. Vitamin C and Infections. Nutrients. 2017 Mar 29;9(4):339. 
9. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=seh00151&p_haku=vitamiinit
10. https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruokasuola
11. Lihasvoimaharjoittelu on liian vähän käytetty täsmälääke lihavuudessa ja vanhuudessa, Sundell J., Hulmi J., Rossi J. Duodecim 2011;127:700–705. http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/haku?p_auth=YzsAYey9&p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&p_p_lifecycle=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-1&p_p_col_count=1&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_viewType=viewArticle&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_tunnus=duo99359&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_p_frompage=haku&_Article_WAR_DL6_Articleportlet_hakusana=jan+sundell
12. A review of issues of dietary protein intake in humans, Bilsborough S. and Mann N., Int J Sport Nutr Exerc Metab. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16779921
13. https://lihastohtori.wordpress.com/2012/04/26/ravinnon-proteiinit-lihaskasvussa-mika-on-tieteellinen-naytto/
14. http://www.pronutritionist.net/omega-3-rasvahapot/
15. http://www.pronutritionist.net/omega-6-rasvahapot-ei-niin-pahoja-sittenkaan/
16. http://www.pronutritionist.net/rasvameta-analyysi-detaaleissa-piilee-opetus/
17. http://www.pronutritionist.net/tyydyttynytta-rasvaa-sisaltavat-ruuat-ja-kuolleisuus/
18. http://www.pronutritionist.net/teollinen-transrasva-haviaa-elintarvikkeista-meilla-ja-muualla/
19. Ihmisen liikuntaelimistön evoluutiohistoria - kävelystä kestävyysjuoksuun, Viranta-Kovanen S., Duodecim 2015;131(21):1995-2001. https://www.duodecimlehti.fi/xmedia/duo/duo12510.pdf
20. https://fi.wikipedia.org/wiki/Hiilihydraatti
21. https://fi.wikipedia.org/wiki/Ketoosi_(tila)
22. https://fi.wikipedia.org/wiki/Ravintokuitu
23. https://fi.wikipedia.org/wiki/Alkoholi_ja_syöpä
24. Uutta tietoa alkoholimaksavauriosta, Parkkila S. ja Niemelä O., Aikakausikirja Duodecim; 1995;111(13):1194. https://www.duodecimlehti.fi/lehti/1995/13/duo50287
25. Kahvi ja terveys, Tuomilehto J., Aikakausikirja Duodecim 2013;129(13):1399-405 https://www.duodecimlehti.fi/xmedia/duo/duo11080.pdf
26.  “No Thanks, Coffee Keeps Me Awake”: Individual Caffeine Sensitivity Depends on ADORA2A Genotype, Landolt H-P. Sleep 2012 Jul 1;35(7):899-900