Meistä on kaikista on pidetty huolta kun olimme pieniä ja suurin osa meistä tarvitsee ikääntyessään jälleen apua. Aika jonka pärjäämme edes kutakuinkin omillamme on suhteellisen lyhyt. Jotta tämä elämän luonnollinen rytmi toimisi ja jotta meillä ihmisolennoilla olisi kyseisen matkan aikana hyvä olla, niin vaaditaan myös ponnistelua. Voimissaan olevien yksilöiden on autettava niitä, jotka eivät itse kykene huolehtimaan itsestään. Jos vanhemmat eivät pitäisi huolta lapsistaan, niin ihmissuku olisi kadonnut täältä maan päältä jo aika päivää sitten. Luontaisten äidinvaistojen ihmissuku (Homo) on kuitenkin sinnitellyt maapallolla jo pari miljoonaa vuotta (1). Evoluution näkökulmasta vanhoista ihmisistä huolehtiminen ei liene yhtä kriittistä. On kuitenkin vaikea kuvitella ihmisyhteisöä jossa todettaisiin, ettei ihmisellä tee mitään jos hän ei kykene huolehtimaan itsestään. Sellaisessa yhteiskunnassa olisi turvatonta elää.
Suomessa ikääntyvistä ihmisistä pidetään pääsääntöisesti hyvää huolta. Valitettavasti ei kuitenkaan aina. Pärjätäksemme tarvitsemme vettä, ruokaa ja lämpöä. Ihmisarvoista elämää elääksemme myös sosiaaliset suhteet voidaan lukea perustarpeisiin. Jos ympärillä on välittäviä ihmisiä, niin oma koti onkin useimmiten mieluisin paikka asua. Omaisten ja ystävien ohella myös yhteiskunta tukee monien ihmisten arkea.
Kotihoito on keskeinen kuntien järjestämä tuki kotona pärjäämiseen. Säännöllisen kotihoidon asiakkaita oli vuoden 2016 marraskuussa noin 73 500. Heistä 77% oli yli 75-vuotiaita. Tämä oli 11,3 prosenttia koko maan 75 vuotta täyttäneistä ihmisistä. Noin 66% kotihoidon asiakkaista oli naisia. (2) Kotihoito käy auttamassa niissä asioissa jotka eivät onnistu itsenäisesti; esim. ruokailussa, peseytymisessä, lääkkeiden jakamisessa ja niiden ottamisessa. Mahtava palvelu siis mutta valitettavasti kotihoidon resurssit tuntuvat olevan aivan liian niukat. Hoitajamitoitus on alle viidennes tehostetun palveluasumisen hoitajamäärään verrattuna (3). Isovanhempieni, ystävieni ja monien potilaiden kokemusten valossa tämä on liian vähän. Turhan usein kuulee, että kotihoidon käynnit ovat olleet “vain nopeita pyörähdyksiä ovella”. Roskia ei ole keretty viemään tai muistamattoman mummon lääkkeidenottoa valvomaan. Pieneen jutusteluun ei myöskään ole varattu aikaa. Riittää kun kerkiää sanomaan “Hei” ja “Näkemiin”.
Kotihoidon “pikaiset pyörähdykset ovella” eivät varmasti johdu välinpitämättömästä tai ammattitaidottamasta henkilöstöstä vaan yksinkertaisesti siitä, että työtä on liikaa. Ratkaisu tähän olisi palkata lisää henkilökuntaa. Lisääntyvät henkilöstökulut eivät ehkä näyttäisi hyvältä neljännesvuosikatsauksessa, mutta tämä satsaus maksaisi varmasti itsensä takaisin. Mitä paremmin ihmiset pärjäävät kotona, niin sitä vähemmän tulee yhteiskunnalle kalliiksi tulevia lääkärikäyntejä/sairaalajaksoja. Jos kotihoidon työntekijöitä olisi enemmän, niin sama työtekijä voisi käydä useammin saman asiakkaan luona. Myös työntekijöiden kuormitus olisi vähäisempää jolloin sairaspoissaoloja olisi todennäköisesti vähemmän (4). Virheiden ja tietokatkojen määrät vähenisivät kun työtekijät ja asiakkaat tuntisivat toisensa paremmin.
Ikäihmisten suhteellinen määrä Suomessa kasvaa lähivuosina (5). Kaikille kynnelle kykeneville tulee siis varmasti löytymään tarkoituksenmukaista työtä hoitotyön parissa. Kuten edellä olevasta tekstistä on käynyt ilmi, niin nykyisessä kotihoidossa on vielä paljon kehittämisen varaa. Kotihoidon työntekijöiden lisäämisen ohella viikonloppujen ja iltojen palveluita tulee parantaa. Nykyisellään etenkin virka-ajan ulkopuolinen hoitajamitoitus tuntuu olevan aivan olematon. Kolmas tärkeä asia on palvelujärjestelmän yksinkertaistaminen. Nyt eri tietojärjestelmiä ja paveluntuottajia on liian paljon. Tieto ei välity eikä kenelläkään ole kokonaiskuvaa yhden asiakkaan tilanteesta (3).
Kotihoidon lisäksi kaikkea hoitotyötä tulisi arvostaa nykyistä enemmän. Credit Suissen mukaan noin puolet suomen aikuisista kuuluu maailman rikkaimpaan kymmenykseen. Toisaalta yli miljardi ihmistä elää alle eurolla päivässä ja joka yhdeksäs on aliravittu (6). Globaalissa mittakaavassa mitattuna olemme siis yltäkylläisen rikkaita. Suhteessa moneen muuhun alaan hoitajien palkat ovat kuitenkin pienet. Tämä kertoo osaltaan yhteiskunnan arvostuksesta kyseistä työtä kohtaan. Hoitajien palkkoja tulee siis nostaa. Lasten ja nuorten koulutuksesta rahoja ei saa ottaa, mutta monesta muusta yhteiskunnan varoin tuetusta puuhastelusta kyllä. Vanhempamme ja isovanhempamme ovat pitäneet meistä huolta ja rakentaneet hyvinvointiyhteiskunnan jossa elämme. Pitäkäämme siis huolta itsemme ja lastemme lisäksi myös heistä. Ja rakentakaamme tästä yhteiskunnasta entistä parempi, jotta tukea riittää myös niille ihmisille, joilla ei ole omaisia lähellään. Näin voimme kaikki olla osaltamme rakentamassa maailmaa jossa kaikilla on hyvä elää.
- Lao Tzu
Lähteet:
- https://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmiset
- https://www.thl.fi/fi/tilastot/tilastot-aiheittain/ikaantyneiden-sosiaalipalvelut/kotihoidon-laskenta
- http://www.laakarilehti.fi/ajassa/paakirjoitukset-tiede/loytyyko-monisairaalle-vanhukselle-kuntouttava-hoitopolku-sairaalasta-kotiin/
- https://www.ttl.fi/tyoyhteiso/tyohyvinvointi/
- http://www.stat.fi/til/vaenn/2015/vaenn_2015_2015-10-30_tie_001_fi.html
- http://www.iltalehti.fi/talous/2015020719155356_ta.shtml
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti