Oma tupa, oma lupa - kotihoito kuntoon

Meistä on kaikista on pidetty huolta kun olimme pieniä ja suurin osa meistä tarvitsee ikääntyessään jälleen apua. Aika jonka pärjäämme edes kutakuinkin omillamme on suhteellisen lyhyt. Jotta tämä elämän luonnollinen rytmi toimisi ja jotta meillä ihmisolennoilla olisi kyseisen matkan aikana hyvä olla, niin vaaditaan myös ponnistelua. Voimissaan olevien yksilöiden on autettava niitä, jotka eivät itse kykene huolehtimaan itsestään. Jos vanhemmat eivät pitäisi huolta lapsistaan, niin ihmissuku olisi kadonnut täältä maan päältä jo aika päivää sitten. Luontaisten äidinvaistojen ihmissuku (Homo) on kuitenkin sinnitellyt maapallolla jo pari miljoonaa vuotta (1). Evoluution näkökulmasta vanhoista ihmisistä huolehtiminen ei liene yhtä kriittistä. On kuitenkin vaikea kuvitella ihmisyhteisöä jossa todettaisiin, ettei ihmisellä tee mitään jos hän ei kykene huolehtimaan itsestään. Sellaisessa yhteiskunnassa olisi turvatonta elää.

Suomessa ikääntyvistä ihmisistä pidetään pääsääntöisesti hyvää huolta. Valitettavasti ei kuitenkaan aina. Pärjätäksemme tarvitsemme vettä, ruokaa ja lämpöä. Ihmisarvoista elämää elääksemme myös sosiaaliset suhteet voidaan lukea perustarpeisiin. Jos ympärillä on välittäviä ihmisiä, niin oma koti onkin useimmiten mieluisin paikka asua. Omaisten ja ystävien ohella myös yhteiskunta tukee monien ihmisten arkea.

Kotihoito on keskeinen kuntien järjestämä tuki kotona pärjäämiseen. Säännöllisen kotihoidon asiakkaita oli vuoden 2016 marraskuussa noin 73 500. Heistä 77% oli yli 75-vuotiaita. Tämä oli 11,3 prosenttia koko maan 75 vuotta täyttäneistä ihmisistä. Noin 66% kotihoidon asiakkaista oli naisia. (2) Kotihoito käy auttamassa niissä asioissa jotka eivät onnistu itsenäisesti; esim. ruokailussa, peseytymisessä, lääkkeiden jakamisessa ja niiden ottamisessa. Mahtava palvelu siis mutta valitettavasti kotihoidon resurssit tuntuvat olevan aivan liian niukat. Hoitajamitoitus on alle viidennes tehostetun palveluasumisen hoitajamäärään verrattuna (3). Isovanhempieni, ystävieni ja monien potilaiden kokemusten valossa tämä on liian vähän. Turhan usein kuulee, että kotihoidon käynnit ovat olleet “vain nopeita pyörähdyksiä ovella”. Roskia ei ole keretty viemään tai muistamattoman mummon lääkkeidenottoa valvomaan. Pieneen jutusteluun ei myöskään ole varattu aikaa. Riittää kun kerkiää sanomaan “Hei” ja “Näkemiin”. 

Kotihoidon “pikaiset pyörähdykset ovella” eivät varmasti johdu välinpitämättömästä tai ammattitaidottamasta henkilöstöstä vaan yksinkertaisesti siitä, että työtä on liikaa. Ratkaisu tähän olisi palkata lisää henkilökuntaa. Lisääntyvät henkilöstökulut eivät ehkä näyttäisi hyvältä neljännesvuosikatsauksessa, mutta tämä satsaus maksaisi varmasti itsensä takaisin. Mitä paremmin ihmiset pärjäävät kotona, niin sitä vähemmän tulee yhteiskunnalle kalliiksi tulevia lääkärikäyntejä/sairaalajaksoja. Jos kotihoidon työntekijöitä olisi enemmän, niin sama työtekijä voisi käydä useammin saman asiakkaan luona. Myös työntekijöiden kuormitus olisi vähäisempää jolloin sairaspoissaoloja olisi todennäköisesti vähemmän (4). Virheiden ja tietokatkojen määrät vähenisivät kun työtekijät ja asiakkaat tuntisivat toisensa paremmin.

Ikäihmisten suhteellinen määrä Suomessa kasvaa lähivuosina (5). Kaikille kynnelle kykeneville tulee siis varmasti löytymään tarkoituksenmukaista työtä hoitotyön parissa. Kuten edellä olevasta tekstistä on käynyt ilmi, niin nykyisessä kotihoidossa on vielä paljon kehittämisen varaa. Kotihoidon työntekijöiden lisäämisen ohella viikonloppujen ja iltojen palveluita tulee parantaa. Nykyisellään etenkin virka-ajan ulkopuolinen hoitajamitoitus tuntuu olevan aivan olematon. Kolmas tärkeä asia on palvelujärjestelmän yksinkertaistaminen. Nyt eri tietojärjestelmiä ja paveluntuottajia on liian paljon. Tieto ei välity eikä kenelläkään ole kokonaiskuvaa yhden asiakkaan tilanteesta (3).

Kotihoidon lisäksi kaikkea hoitotyötä tulisi arvostaa nykyistä enemmän. Credit Suissen mukaan noin puolet suomen aikuisista kuuluu maailman rikkaimpaan kymmenykseen. Toisaalta yli miljardi ihmistä elää alle eurolla päivässä ja joka yhdeksäs on aliravittu (6). Globaalissa mittakaavassa mitattuna olemme siis yltäkylläisen rikkaita. Suhteessa moneen muuhun alaan hoitajien palkat ovat kuitenkin pienet. Tämä kertoo osaltaan yhteiskunnan arvostuksesta kyseistä työtä kohtaan. Hoitajien palkkoja tulee siis nostaa. Lasten ja nuorten koulutuksesta rahoja ei saa ottaa, mutta monesta muusta yhteiskunnan varoin tuetusta puuhastelusta kyllä. Vanhempamme ja isovanhempamme ovat pitäneet meistä huolta ja rakentaneet hyvinvointiyhteiskunnan jossa elämme. Pitäkäämme siis huolta itsemme ja lastemme lisäksi myös heistä. Ja rakentakaamme tästä yhteiskunnasta entistä parempi, jotta tukea riittää myös niille ihmisille, joilla ei ole omaisia lähellään. Näin voimme kaikki olla osaltamme rakentamassa maailmaa jossa kaikilla on hyvä elää.

“Being deeply loved by someone gives you strength, while loving someone deeply gives you courage.”
- Lao Tzu

Lähteet:

1. https://fi.wikipedia.org/wiki/Ihmiset 
2. https://www.thl.fi/fi/tilastot/tilastot-aiheittain/ikaantyneiden-sosiaalipalvelut/kotihoidon-laskenta
3. http://www.laakarilehti.fi/ajassa/paakirjoitukset-tiede/loytyyko-monisairaalle-vanhukselle-kuntouttava-hoitopolku-sairaalasta-kotiin/
4. https://www.ttl.fi/tyoyhteiso/tyohyvinvointi/
5. http://www.stat.fi/til/vaenn/2015/vaenn_2015_2015-10-30_tie_001_fi.html
6. http://www.iltalehti.fi/talous/2015020719155356_ta.shtml

Alkoholista; ilosta, kärsimyksestä ja lainsäädännöstä

Ihmiset ovat osanneet valmistaa päihdyttävää etanolia (CH₃CH₂OH) eli etyylialkoholia (eli puhekielessä alkoholia) jo vuosituhansien ajan. Useissa maissa alkoholinkäyttö on laillista ja sosiaalisesti hyväksyttyä. Alkoholi vaikuttaa aivoissa suurelta osin hermosolujen gamma-aminovoihappo (GABA) -järjestelmän kautta. Se sitoutuu GABA_A -reseptoreihin lisäten siten hermosolujen toimintaa estävän (inhibitorisen) hermovälittäjäaine GABA:n vaikutuksia. GABA -järjestelmän lisäksi alkoholi vaikuttaa myös  glutamaatin N-metyyli-D-asparagiinihappo (NMDA) -reseptorien sekä monen muun välittäjäaine -järjestelmän kautta (glutamaatin AMPA- ja kainaattireseptorit, nikotiinin asetyylikoliinireseptorit, serotoniinin 5-HT₃ -reseptorit, glysiini, adenosiini, kalsium- ja GIRK -kanavat) (1). Näiden mekanismien kautta se lievittää ahdistusta ja tuo hyvänolon tunteen. Estottomuus lisääntyy ja monet ovat humalassa avoimempia ja hakeutuvat herkemmin sosiaalisiin tilanteisiin. Toisaalta myös harkintakyky ja tasapaino heikkenevät, minkä vuoksi erilaiset virhearvionnit sekä onnettomuudet lisääntyvät. Jos alkoholia on käytetty useita päiviä, niin käytön lopettaminen altistaa kouristelulle (eli alkoholikrampeille). Tämä on seurausta hermosolujen muuttuneesta (GABA-) välittäjäainetasapainosta. Voisi ajatella, että aivot ovat kerenneet tottua siihen, että hermosolujen toimintaa estävää alkoholia on tarjolla. Kun alkoholia ei enää olekaan saatavilla, niin hermosolujen aktiivisuus “karkaa käsistä” ja ihminen kouristaa.

Itse olen maistanut ensimmäisen kerran alkoholia, varmaankin olutta, luultavasti joskus alle kouluikäisenä. Vanhempani ovat antaneet minulle pienen tilkan kun olen ollut utelias, että mikä juttu tuo saunaolut oikein onkaan. Oluen hapan maku ei kuitenkaan ole tuolloin tehnyt suurta vaikutusta ja asia on unohtunut useaksi vuodeksi. Ala-asteen lopuilla ja yläasteella alkoholijuomat alkoivat kiinnostaa uudelleen. Oli uutta ja jännää yrittää hankkia jostain alkoholipitoista. Piti päästä testaamaan minkälaista on olla humalassa ja saada sitä kautta myös arvostusta kaveripiirissä. Tämä ei loppupeleissä ollut kovinkaan vaikeaa. Noin viidestätoista ikävuodesta eteenpäin juhlapyhät (vaput, uudetvuodet, jne) kuluivatkin rattoisasti kavereiden kanssa ryypätessä. Muutamaa vuotta myöhemmin siitä tuli tavanomainen tapa viettää myös monia lauantai-iltoja. Perjantaisin en useimmiten (onneksi) malttanut “lähteä radalle”, koska lauantaiaamuisin oli voimistelutreenit.

Muistan kuinka alkuun oli mahtavaa kun humalassa uskalsi ja halusi puhua lähes kaikille ja kaikesta. Pian kuitenkin huomasin, että “enhän minä tähän alkoholia tarvitse, jos voin tehdä näin humalassa, niin miksipä en myös selvinpäin”. Juomingit jatkuivat kuitenkin vielä vuosia koska alkoholista tuli kuitenkin hetkellisesti hyvä olo ja totunnaisesti sen käyttö liittyi ajanviettoon ystävien parissa. Lääkiksen aikana oma alkoholinkäyttöni kuitenkin väheni asteittain ja viimeisten parin vuoden aikana olen tainnut juoda yhden lasillisen viiniä. Huomasin jossain vaiheessa, että voin paljon paremmin kun en ryyppää. Viettämällä aikaa läheisten ihmisten kanssa, liikkumalla ja meditoimalla saan samat “kiksit” kuin alkoholilla. Todennäköisesti näidenkin asioiden vaikutukset välittyvät aivoissani alkoholin tapaan mm. GABA:n, glutamaatin ja serotoniinin reseptorien kautta. Ja olo on jatkuvasti hyvä. Tai edes ok, eli ei siis ole krapuloita tai morkkiksia. Nyt ajatus runsaamman alkoholinkäytön tuomasta krapulasta tuntuu järjettömältä hinnalta lyhyestä nousuhumalasta.

Alkoholinkäyttö aiheuttaa paljon kärsimystä. Ei liene sairautta jonka kehittymistä alkoholi ei lisäisi. Sydän- ja verenkiertosairaudet, syövät, autoimmuunisairaudet, psyykkiset ongelmat, muistisairaudet, jne, jne… Alkoholi johtaakin tilastoja suomalaisten työikäisten miesten yleisimpänä kuolinsyynä. Sosiaalisesta kärsimyksestä tuskin tarvitsee edes mainita (2)(3). Kuinkahan moni ihminen ei olisi menettänyt työpaikkaansa, syrjäytynyt tai veloissaan jos alkoholia ei olisi lainkaan keksitty? Olipa näiden ongelmien taustalla mitä muita syitä tahansa, niin monen kohdalla alkoholi on pahentanut ongelmien kasaantumista. Laskutavasta riippuen alkoholi aiheuttaakin vuosittain 4-14,5 miljardin euron kustannukset yhteiskunnallemme (4).

Olen tehnyt töitä lääkärinä useilla eri erikoisaloilla; terveyskeskuksissa, pientraumalla, anestesiologialla, sisätaudeilla, neurologialla ja psykiatrialla. Jokaisessa paikassa iso-osa potilaskäynneistä/sairaalahoitojaksoista on johtunut alkoholista. Terveysasemilla ja psykiatrialla alkoholin aiheuttamat ongelmat näkyvät mm, psyykkisen voinnin heikkenemisenä ja sosiaalisten ongelmien kasaantumisena. Pientraumalla ja anestesiologialla erilaisina tapaturmina. Neurologialla mm. essentiellin vapinan, päänsäryn, hermorappeumasairauksien sekä aivoverenkiertohäiriöiden muodossa. Lisäksi olen valitettavasti päässyt todistamaan alkoholinkäytön aiheuttamia ongelmia myös omassa ystäväpiirissäni. On ollut surullista nähdä kuinka ihmiselämän potentiaali kasvaa onnelliseksi ihmiseksi valuu hukkaan. On tehnyt mieli auttaa, mutta voimat ja taidot eivät ole riittäneet enempään. Aiemmat kokemukset huutavat, että “ei tuosta ollut apua viimeksikään, rikot vain itsesi”. Tämän riittämättömyyden tunteen kanssa on täytynyt oppinut elämään. Autan silloin kun voin ja silloin kun ei voi, niin pyrin olemaan tuottamatta harmia. Pahalta se silti tuntuu kun näkee, että toinen kärsii.

Kun alkoholin verotusta edellisen kerran kevennettiin, niin kuolintilastoihin tuli selvä piikki. Ihmiset joivat itsensä hengiltä ja on vastuutonta väittää, että se oli heidän “oma valintansa”. Nyt hallitus on jättänyt esityksen uudesta alkoholilaista eduskunnalle ja sitä käsitellään eduskunnassa luultavasti syksyllä (5). Esityksen toteutuessa vahvempien (5,5%) alkoholijuomien myynti sallittaisiin kaupoissa, kioskeissa ja huoltoasemilla. Myös alkoholijäätelöitä saattaisi tulla tarjolle. Helppo vaihtoehto alkoholinkäytön aloittamiseen etenkin nuorille jotka ovat mieltyneet makeaan. Perusteina alkoholilainsäädännön uudistamiselle hallitus on esittänyt “normien purkamisen, alkoholihaittojen vähentämisen ja elinkeinoelämän toimintaedellytysten parantamisen”. Kuulostaa aikamoiselta hölynpölyltä. Lähempänä totuutta lienee, että alkoholiteollisuus on onnistunut lobbauksessa. Toteutussaan nykyinen esitys toisi lähinnä runsaasti alkoholihaittoja kansalaisille ja töitä lääkäreille. Sekä tietenkin rahaa alkoholiteollisuudelle. Kuten myös käsikirurgian dosentti Vastamäki Lääkärilehdessä hiljattain esitti, niin kyseisen esityksen läpimenoon voi vielä vaikuttaa olemalla suoraan yhteydessä kansanedustajiin (6). Lisäksi voi pyrkiä vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen ja asian näkyvyyteen mediassa esimerkiksi lehtien mielipidepalstojen sekä sosiaalisen median kautta. Meidän kaikkien vuoksi on toivottavaa, että uusi alkoholilakiesitys ei mene läpi eduskunnassa.

“There are two types of laws, those that are just and those that are unjust. A just law is a man-made code that squares with the moral law. An unjust law is a code that is out of harmony with the moral law.”

-Marthin Luther King Jr.

Viitteet:

(1) https://en.wikipedia.org/wiki/Ethanol

(2) https://www.thl.fi/fi/web/alkoholi-tupakka-ja-riippuvuudet/alkoholi/alkoholihaitat

(3) http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01120

(4) http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/alkoholin-haittakustannukset-kattaisivat-koko-kestavyysvajeen/3102644

(5) http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005212900.html

(6) http://www.laakarilehti.fi/ajassa/keskustelua/alkoholilakiesitysta-on-muutettava/

Roskaruoka on järkevä valinta

Maapallon ilmasto lämpenee. Suurin syy tähän ovat ihmiskunnan aiheuttamat hiilidioksidipäästöt. Ilmaston lämmetessä monilla alueilla aiemmat elinkeinot tulevat mahdottomiksi mm. kuivuuden vuoksi. Tämän seurauksena nälänhädät ja sodat lisääntyvät ja pakolaisten määrä kasvaa. Lämpötilan nousun vaikutukset ulottuvat siis pallomme kaikkiin kolkkiin.

Yli puolet kasvihuonepäästöistä tulee karjataloudesta (1). Ilmaston lämpenemistä voitaisiinkin hillitä tehokkaasti siirtymällä enemmän kasvispainotteiseen ruoantuotantoon. Yksilötasolla kasvisruoka onkin viisas valinta sekä oman, että myös muiden hyvinvoinnin kannalta.

Toinen keskeinen tapa ruoantuotannosta tulevien kasvihuonepäästöjen vähentämiseen on ruokahävikin pienentäminen. Arviolta kolmasosa maailmassa tuotetusta ruosta päätyy roskiin. Suomessa vuosittainen ruokahävikki on 120-160 miljoonaa kiloa, eli 20-30 kiloa henkeä kohti. Eniten ruokaa heittävät pois kotitaloudet, noin puolet enemmän kuin kaupat (2)(3).

Olen nyt noin vuoden verran dyykannut suurimman osan sapuskoistani. Eli suomeksi sanottuna hakenut ruokani siis kauppojen roska-astioista. Tämä on ollut monella tavalla hyvin silmiä avaavaa puuhaa. Ensinnäkin on ollut järkyttävää nähdä omin silmin kuinka paljon hyvää syömäkelpoista ruokaa heitetään pois. Osa kaupoista lahjoittaa viimeisen käyttöpäivän päiväyksellä olevat lihajalosteet ja leivät mm. Pelastusarmeijalle. Osa ei. Usein ruoanhakureissulla onkin tullut vastaan roskapönttö, joka on pullollaan tuoretta leipää tai avaamattomia lihapakkauksia kyseisen päivän päiväyksellä merkittyinä. En ole ostanut lihaa kaupasta pitkään aikaan. Viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin syönyt usein kanaa kun olen löytänyt sitä. Hedelmiä ja vihanneksia on tarjolla lähes aina. Monissa kaupoissa on ilmeisesti tapana heittää esimerkiksi edelliset banaanit pois uuden erän saapuessa. Mitään muuta “järkevää” syytä en ainakaan ole keksinyt sille, että saan kerätä mukaani pari muovipussillista hyväkuntoisia keltaisia banskuja.

Esimerkiksi Ranskassa kaupat eivät saa heittää syömäkelpoista ruokaa pois. Laki velvoittaa jakamaan sen ilmaiseksi, jos esimerkiksi hyväntekeväisyysjärjestö tahtoo noutaa kyseiset elintarvikkeet ja asettaa ne ilmaiseksi noudettaviksi. Suomessakin kyseinen lakimuutos on onneksi käsittelyssä (4).

Herkullisen ilmaisen ruoan lisäksi olen saanut tutustua myös kauppojen henkilökuntaan. Suurin osa vastaantulleista työntekijöistä on ollut mukavia. Olen keskustellut mm. ruoan poisheittämisestä ja dyykkaamisesta monien kanssa. Monet heistä ovat olleet samaa mieltä mm. siitä, että kauppojen ruokahävikkiä voisi pienentää esimerkiksi juuri hyväntekeväisyysjärjestöjen avulla. Muutaman kerran paikalle on saapunut myös vihaisia ihmisiä. Minua on uhkailtu mm. poliisilla ja kerrottu, että dyykkaaminen on rikos. Heittäessään ruoan pois kauppa on kuitenkin jo luopunut sen omistusoikeudesta. Mikäli roskakatokseen ei siis ole murtautunut eikä sotke paikkoja, niin poisheitetyn ruoan noutaminen on laillista (5). Asian suhteen voisi myös ajatella, että sanoipa laki mitä tahansa, niin ruokahävikin pienentäminen on esimerkillistä toimintaa.

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarvitaan yhteisiä sopimuksia. Toivottavasti mm. edellä mainittu lakimuutos hävikkiruoan jakamisesta tulee pian voimaan myös Suomessa. Yhteisön tasolla se olisi jälleen yksi askel oikeaan suuntaan. Ihmisyhteisöt koostuvat kuitenkin yksilöistä. Ei siis ole lainkaan yhdentekevää miten elämme. Valintamme vaikuttavat omaan elämäämme ja lisäksi toimimme esimerkkinä muille. Ilmaston lämpenemistä estääksemme voimme esimerkiksi päättää vähentää omaa ruokahävikkiämme ja suosia kaikissa valinnoissamme kasviruokaa. Näin saa samalla myös hyvän mielen, koska tietää toimivansa hyvällä tahdolla ja viisaasti omien periaatteidensa mukaan.

Viitteet:

http://www.cowspiracy.com/infographic

http://www.hel.fi/www/kanslia/virka-fi/nayttelyt/galleriassa-nyt/

http://www.saasyoda.fi/ruokahävikki-suomessa

http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/lakimuutos-velvoittaisi-kaupat-jakamaan-havikkiruoan-leipajonoon-kauppa-nihkeana-pitaisi-perustua-vapaaehtoisuuteen/5886008

http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/271309-kauppa-uhkaa-roskisruuan-dyykkaajaa-poliisilla-nain-sanoo-laki