Kävin hiljattain antoisan ”meditoimiseen ja onnellisuuteen” liittyvän keskustelun erään ystäväni kanssa. Keskustelun päätyttyä minulle jäi kuitenkin sellainen fiilis, että ystäväni ei sittenkään lopulta ymmärtänyt mitä yritin sanoa. Luulen, että nyt hän ajattelee meidän olevan eri mieltä siitä, onko meditaation harjoittaminen itsekästä vai ei. Todennäköisesti olimme kuitenkin molemmat jo alun alkaen täysin yksimielisiä siitä, että omaa mieltään kannattaa harjoittaa niin itsensä kuin myös muiden vuoksi. En siis osannut ilmaista itseäni tarpeeksi hyvin. Tai ehkä en vain osannut avata suutani oikeissa kohdissa. Ajattelin, että kyllä hän jo tietää mitä ajattelen. Voi myös olla, että en vain itse ymmärtänyt mitä ystäväni halusi sanoa.
Mielikuvamme ja ajatuksemme ovat malleja todellisuudesta. Joskus nämä mallit kuvaavat todellisuutta hyvin ja toisinaan ne voivat olla täysin virheellisiä. Sanat puolestaan ovat malleja näistä mielikuvista ja ajatuksista. Sanoja voi käyttää ajattelun välineenä ja niiden avulla voi viestiä. Eri ihmisillä samat sanat saattavat kuitenkin herättää aivan erilaisia mielikuvia.
Sana ”kissa” lienee vielä aika turvallinen. Jos sitä käytetään sen perinteisessä merkityksessä, niin useimmille ihmisille tulee mieleen pieni karvainen otus, joka sanoo ”miau”. Vaikka kissat eroavatkin toisistaan väriltään, kooltaan, mittasuhteiltaan sekä monilta muilta piirteiltään, niin silti suurin osa ihmisistä kuitenkin ymmärtää, että yleisnimi ”kissa” viittaa kaikkiin näihin otuksiin. Eivät kuitenkaan ihan kaikki. Kirjallisuudessa on mielenkiintoisia kuvauksia ns. susilapsista, ihmisistä jotka ovat viettäneet lapsuutensa ilman kosketusta kieleen ja ovat oppineet puhumaan vasta joskus 10 ja 20 ikävuoden välillä. Monilla heistä on ollut suuria vaikeuksia (tai jopa mahdotonta) oppia ymmärtämään edellä mainitun kaltaista ”yksittäisestä yleiseen” nimeämistä. He eivät ymmärrä, että sanalla kissa voidaan viitata myös naapurin kattiin, vaan haluaisivat varata kyseisen sanan kuvaamaan vain yhtä tiettyä kissaa. Siis sitä otusta, joka heille ensimmäisenä nimettiin kissaksi.
Mitä abstraktimpia käsitteitä pyöritellään sen suuremmaksi kasvaa väärinymmärryksen vaara myös meillä kielellisessä ympäristössä lapsuutemme viettäneillä. Esimerkiksi käsitteet ”rakkaus”, ”onnellisuus” ja ”tietoisuus” ovat jo asteen verran vaikeammin määriteltävissä. Eri ihmiset voivat hyvinkin kuvata näitä käsitteitä aivan eri sanoilla. Siitäkin huolimatta, että heillä alun alkaen olisi aivan samanlainen kokemus asiasta. Vaikka puhutaankin suomea, niin silti voidaan puhua samasta asiasta aivan eri sanoilla. Kumpikin omalla kielellään. Toisinaan ihmiset taas viittaavat samalla sanalla aivan eri kokemukseen. Toinen tarkoittaa rakkaudella ensisijaisesti intiimiä ihmissuhdetta ja toinen altruistista lähimmäisen rakkautta. Ilman pientä termien tarkennusta väärinymmärryksen vaara on siis ilmeinen.
Edellä mainitut viestinnän sudenkuopat huomioiden on helppo ymmärtää organisaatioviestinnän tutkija emeritusprofessori Osmo A. Wiioa. Hän on tullut kuuluisaksi erityisesti viestintää käsittelevistä laeistaan, joista jo ensimmäinen toteaa tylysti; ”Viestintä epäonnistuu aina, paitsi sattumalta.” Saattaa kuulostaa ”hieman” pessimistiseltä toteamukselta. Esimerkiksi lentoliikenteessä viestinnällä on kuitenkin sen verran keskeinen rooli mm. turvallisuus seikkojen takia, että kyseisen ”totuuden” opettaminen on otettu osaksi lentäjien peruskoulutusta. Samasta syytä myös monien sairaaloiden leikkaussaleissa on viime vuosina otettu käyttöön, alun perin lentoliikenteestä tuttuja, tarkistuslistoja. Näin tulee maksimoitua varmuus siitä, että kirurgi jättää terveen jalan rauhaan ja operoi rikkinäisen polven kuten oli tarkoituskin.
Aina ole aikaa käydä läpi tarkistuslistoja tai määritellä kaikkia käyttämiämme sanoja keskustelun lomassa. Yksittäisten sanojen merkitystä tärkeämpää onkin pyrkiä oikeasti kuuntelemaan ja ymmärtämään mitä toinen oikein yrittää sanoa. Tähän siis myös itse keskittyen kun näen ystävääni; yritän kuunnella tarkemmin ja sanailla selkeämmin.
Kun sanat ovat totta ja ne on valittu taitavasti, niin niillä voi saada paljon hyvää aikaiseksi. Vähintään yhtä tärkeää on kuitenkin myös se mitä tekee. Tyhjät korulauseet ovat arvottomia. On viisasta ottaa vastuu sekä sanoistaan, että teoistaan. Kun omien ajatusten ja toiminnan välillä ei ole ristiriitaa, niin ei myöskään jälkikäteen tarvitse selitellä itselleen mitään. Tällöin mieli on eheämpi ja on helpompaa olla tässä ja nyt. Itsensä ja muiden kanssa. Siis olla läsnä ja olla onnellinen.
Kun sanat ovat totta ja ne on valittu taitavasti, niin niillä voi saada paljon hyvää aikaiseksi. Vähintään yhtä tärkeää on kuitenkin myös se mitä tekee. Tyhjät korulauseet ovat arvottomia. On viisasta ottaa vastuu sekä sanoistaan, että teoistaan. Kun omien ajatusten ja toiminnan välillä ei ole ristiriitaa, niin ei myöskään jälkikäteen tarvitse selitellä itselleen mitään. Tällöin mieli on eheämpi ja on helpompaa olla tässä ja nyt. Itsensä ja muiden kanssa. Siis olla läsnä ja olla onnellinen.
“Like a fine flower, beautiful to look at but without scent, fine words are fruitless in a man who does not act in accordance with them.”
-Dhammapada
.JPG)
