tiistai 26. kesäkuuta 2012

Hometaloista ja ennaltaehkäisystä

Terveyskeskuksessa vastaanotolleni tuli nuori nainen lapsensa kanssa. Käynnin syyksi hän ilmoitti homeisen asunnon. Sekä oman jaksamisensa. Tämä väsähtäneen oloinen nainen vaati laboratoriokokeista, joilla voitaisiin osoittaa, etteivät he voi enää asua nykyisessä vuokra-asunnossaan. Asunnossa oli kuulemma silminnähden hometta ja lisäksi hänellä oli samoja oireita, väsymystä ja toistuvia ylähengitystieinfektiota, kuin aiemmissa homeasunnoissa (joista he olivat siis joutuneet muuttamaan pois). Hän ei olisi jaksanut pyytää vuokraisäntää jälleen tekemään homemittauksia ja käymään läpi samaa byrokratiaa ja muuttorumbaa. Vastahan se oli takana.
Valitettavasti minulla ei ollut tarjota kyseisenkaltaisia laboratoriokokeita. Noin puolet homeelle altistuneista saa paikallisia ärsytysoireita (silmien ja ihon kirvelyä, jne.) ja osalle tulee lieviä yleisoireita, kuten väsymystä. Myös astma, homepölykeuhko, silmätulehdukset sekä erilaiset sekundaari-infektiot (poskiontelontulehdukset, korvatulehdukset ja keuhkoputkentulehdukset) voivat olla homeperäisiä. Spesifi homeallergia sen sijaan on hyvin harvoin oireiden taustalla. Sellaista epäiltäessä, voidaan mitata veren IgE -luokan vasta-ainepitoisuuksia ja tehdä ihopistokokeet (prick-testit). Tällöin rakennustutkimuksessa on kuitenkin ensin todettava tiettyjä mikrobeja (joiden tiedetään aiheuttavan oireita) ja oireiden on sovittava allergiaan. Väsymys ja toistuvat flunssat eivät täytä jälkimmäistä kriteeriä. Laboratoriotestien tulokset olisivat siis todennäköisesti negatiiviset, mutta oireet voisivat edelleen olla homeesta peräisin. Eli jos asunto on homeessa, niin ongelman ratkaisu on hankkiutua eroon homeesta. Joko asuntoa vaihtamalla taikka entistä korjaamalla.
Tätä tekstiä ei voi kutsua harvinaislaatuiseksi tapausselostukseksi. Voidaan nimittäin sanoa, että Helsingissä on tällä hetkellä homeongelma. Suomalaisista pientaloista yli puolessa, ja lähes joka toisessa kerrostalohuoneistossa, on korjausta edellyttäviä kosteusvaurioita. Yhtä yleisiä ne ovat myös kouluissa, päiväkodeissa ja työpaikoilla. Näihin kosteusvaurioihin liittyy lähes aina rakenteiden homeongelma. 1950–60-luvuilla rakennetuissa taloissa kosteusvaurioita on etenkin alapohjissa, 70-luvun tasakattorakennuksissa yläpohjien rakenteissa. Uudemmissa taloissa kosteusvaurioiden taustalla ovat erilaiset rakennusvirheet ja putkivahingot. (1)
Edellä mainittujen tietojen, ja psykiatrisen sairaanhoitajan numeron, lisäksi minulla ei ollut tarjota tälle uupuneelle naiselle juurikaan muuta. Ei varmasti paras, eikä kustannustehokkain, tapa ratkaista kehnojen asumisolojen aiheuttamia mielenterveysongelmia. Ennaltaehkäisy sen sijaan olisi useimmiten tehokkain, ja pitkällä aikavälillä myös halvin, ratkaisu moneen ongelmaan. Tämä pätee todennäköisesti myös rakennusalalla. Kun rakentaa kerralla kunnollista, niin ei tarvitse myöhemmin tehdä kalliita korjauksia. Ja jos taas korjauksia täytyy tehdä, niin sitten niitä täytyy tehdä. Samalla ennaltaehkäistäisiin myös ihmisten uupumista ja mielenterveysongelmia.
(1)               Lääkärin käsikirja; Reijula K., Homealtistumisen selvittely kosteusvauriorakennuksissa (2010).


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti