Kävin hienon keskustelun
erään ystäväni ystävän kanssa. Hän oli hiljattain vaihtanut työpaikkaa
valtionvarainministeriöön ja päädyimmekin yllättäen puhumaan taloudesta.
Kerroin, että lääkäreillä on tällä hetkellä hieno tilanne; töitä löytyy
varmasti, varsinkin jos on valmis lähtemään pois pääkaupunkiseudulta. Asian
kääntöpuolena on tietenkin se, että jossain paikoissa on pulaa lääkäreistä. Ystäväni
huomautti myös, että yksittäisen lääkärin päätös lähteä pienestä kunnasta
saattaa kaataa koko kunnan talouden. Ratkaisuksi tähän ongelmaan hän ehdotti
koulutusmäärien lisäämistä. Tai no, niinhän sitä itse asiassa taidettiin jo
tehdä. Ajatuksena on, että kun lääkäreitä on enemmän, niin jossain vaiheessa
ihmiset alkavat väkisinkin valua pienemmille paikkakunnille töihin kun
pk-seudulla palkat putoavat ja työt loppuvat. Saattaa homma toki toimia
niinkin, mutta asia ei kuitenkaan ole aivan niin yksioikoinen.
Suomessa ei ole
varsinaista lääkäripulaa. Valmistuneita
lääkäreitä on OECD-maista (34kpl) yhdeksänneksi eniten ja potilastyötä
tekeviä lääkäreitä 2.7/1000 asukasta, mikä on enemmän kuin koskaan aiemmin. (1) Osa
lääkäreistä työllistyy kuitenkin yksityiselle puolelle ja muualle kuin
potilastyöhön (esimerkiksi lääkefirmoihin ja tutkimustyöhön). Lisäksi on tiettyjä
erikoisaloja, mm. yleislääketiede ja psykiatria, joille hakeutuu selkeästi
liian vähän ihmisiä. Ja juuri yleislääkäreitä kaivattaisiin myös kehä III:n ulkopuolella.
Yksi iso syy miksi näihin
paikkoihin ei saa lääkäreitä rekrytoitua on työn sisältö. Yleislääkärin
työnkuva on parhaimmillaan monipuolista hommaa, jossa saa käyttää sekä
aivojaan, että käsiään ihmisiä auttaessaan. Hyvä yleislääkäri voi myös edistää
työllään useamman ihmisen hyvinvointia kuin yksikään sankarikirurgi konsanaan.
Viime vuosina varsinaisen potilastyön rinnalle on kuitenkin tullut myös iso
kasa ns. ”portinvartijan hommia”; B-todistuksien kirjoittamista lääkkeistä ja
sairaspäivärahoista, todistuksia tukisukkien ja muiden apuvälineiden
hankkimista varten, todistuksia vaippojen hankkimista varten, todistuksia
matkayhtiöille matkojen peruuntumista varten, todistuksia invapysäköintilupaa
varten, aseenkantolupaa varten... just name it. Lista alkaa olla jo sen verran
pitkä, että työn alkuperäinen tarkoitus uhkaa jäädä unholaan. Tämän lisäksi potilastietojärjestelmiä
ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua näppäriksi. Parhaimmillaan ne eivät hidasta
työntekoa kamalasti.
Muitakin syitä
syrjäseutujen lääkärikatoon toki on. Suomessa on esimerkiksi taloudellisesti
järkevämpää hommata omistusasunto kuin asua vuokralla. Moni nuori lääkäri ei
kuitenkaan ole innostunut ostamaan omaa kämppää pieneltä paikkakunnalta, jos
muu elämä on vuosikaudet pyörinyt mukavasti yliopistokaupungissa.
Itselläni ei ole mitään
myöskään koulutusmäärien nostamista vastaan. Jaan oikein mielelläni nykyisen
työmäärän useamman ihmisen tehtäväksi. Ja olen luonnollisesti valmis myös
pudottamaan palkkaani jos joku kerran tekee osan töistä puolestani.
Työnsisältöä kannattaisi kuitenkin ensin järkevöittää.
Lääkärin työnkuvaa
voitaisiin monessa paikassa helpottaa ainakin palkkaamalla lisää sihteereitä.
Heistä kun tuntuu olevan pulaa jokaisessa työpaikassa. Useimmiten selitys on
ollut, ettei heitä ole varaa palkata. Hassua. Voisi kuvitella, että mm.
ajanvarauskirjan täyttäminen tulisi kunnille halvemmaksi jos sen tekisi sihteeri,
eikä lääkäri. Myös tietojärjestelmissä riittäisi kehitystyötä. Mutta se onkin
sitten jo oma tarinansa.
Jos ja kun tiedekuntien
sisäänottomääriä kuitenkin lisätään, niin samalla pitäisi lisätä myös
tiedekuntien resursseja. Muussa tapauksessa on todennäköistä, että valmistuvien
lääkäreiden taso laskee. Jo omana opiskeluaikanani kolme neljä vuotta sitten
jouduin ajoittain olemaan ryhmäopetuksen aikana käytävällä kun en mahtunut
muiden tutkimushuoneeseen. Kymmenen hengen ryhmät ovat liian isoja potilasopetukseen.
Onneksi näin ei ollut aina. Liian usein kuitenkin. Lääkärintaidot ovat monelta
osin mestarilta kisällille siirrettävää tietotaitoa, jota on vaikeaa tai
suorastaan mahdotonta oppia kirjoista. Tällä hetkellä Suomessa on hyvä
lääkärikoulu. Toivotaan, että se pysyy sellaisena myös jatkossa.
Mutta kävipä siinä niin
tai näin, niin näillä spekseillä mennään tällä hetkellä. Ei siis muuta kuin
työniloa ja hyvää tahtoa itse kullekin työpaikasta ja virkanimikkeestä
riippumatta! Niillä päästään pitkälle ja niitä on hyvä olla vaikka asiat
muuttuisivat mihin suuntaan tahansa.
“There are two kinds of people,
those who do the work and those who take the credit. Try to be in the first
group; there is less competition there.”
-Indira GandhiViitteet:
1. HS, Suomi pihtailee terveydenhuoltoon käytettävää rahaa. 29.4.2013.
.JPG)
