Samaa sukupuolta olevat ihmiset ovat voineet rekisteröidä parisuhteensa Suomessa vuodesta 2002. Eilen eduskunta äänesti myös sukupuolineutraalin avioliittolain puolesta. Lainsäädännön muuttaminen kestää kuitenkin vielä tovin ja laki astuukin voimaan aikaisintaan vuoden 2016 alussa (1).
Historiallinen äänestys kirvoitti runsaasti keskustelua (sosiaalisessa) mediassa. On ollut mielenkiintoista seurata miten suurin tuntein ihmiset reagoivat ensin lakiehdotukseen ja sittemmin myös itse äänestystulokseen.
Useimmilla meistä on jonkinlainen käsitys siitä millainen on hyvä ihmissuhde. Tämä ideaali muokkautunee suurelta osin vanhempien ja lapsen välisen vuorokaituksen sekä myöhemmin myös ympäröivän yhteiskunnan arvojen, asenteiden ja oppirakennelmien kautta. Suomen (lähi)historiaa tarkastellen onkin varsin ymmärrettävää, että osassa ihmisistä ajatus samaa sukupuolta olevien ihmisten parisuhteesta herättää enimmäkseen kielteisiä tunteita.
Kun asiaa kuitenkin pysähtyy pohtimaan, niin on vaikea nähdä mitä haittaa samaa sukupuolta olevien ihmisten avioliitoista voisi olla. Päinvastoin. Lainsäädännön yhdenmukaistaminen asettaa ihmiset samalle viivalle ja luo siten pikemminkin yhteenkuuluvuuden (kuin eriarvoisuuden) tunnetta yhteiskunnan sisällä. Yhteiskunta jossa ihmiset kokevat tulevansa hyväksytyiksi lienee myös turvallisempi meille kaikille.
Ilman rakkautta ihmissuhteissa ei olisi mitään järkeä. Toisen ihmisen kanssa oleminen ei tuntuisi miltään tai olisi ainoastaan kuormittavaa. Luonnonvalinta onkin pitänyt huolen siitä, että meihin kaikkiin on sisäänrakennettuna tarve rakastaa ja huolehtia “omasta laumastamme”. Toisen ihmisen hyvinvoinnista välittäminen ajaa toimimaan; hankkimaan ruokaa, lämpöä ja turvaa. Jatkossa myös lainsäädäntömme mahdollistaa tämän perustarpeen toteuttamisen entistä paremmin.
Olipa kyse sitten mistä ilmiöstä tahansa, niin omat tunteensa sitä kohtaan on viisasta tunnistaa. Muussa tapauksessa on vaarassa reagoida taitamattomasti ja vain lisätä omaa ja muiden kärsimystä. Kaikki tietävät, ettei naapurin epäasialliseen naljailuun pihamaan lakaisemattomista lehdistä kannata vastata “antamalla vähintään samalla mitalla takaisin”. Sen sijaan jos huomaa, että kielen päällä on jo kärkäs kommentti valmiina laukaistavaksi, niin voisikin olla viisasta ottaa pieni aikalisä. Jos siinä onnistuu, niin kyseinen kommentti saattaa jäädä pelkäksi ajatukseksi. Näin voi välttyä pitkältä ja kuormittavalta jälkipyykiltä, säilyttää mielenrauhansa ja käyttää päivänsä viisaammin.
Jokaisen elämä on ainutkertainen, ja potentiaalisesti aivan mahtava, kokemusten virta. On siis viisasta olla tarkkana sen kanssa mitä asioita tuomitsee, jotta ei vahingossa tuomitse päiviään onnettomana olemiseen. Itse ainakin kokisin elämän menneen hukkaan jos kuolinvuoteellani olisin yksin ja toteaisin, että “Jahas, tulipas vihattua yhtä sun toista, muttei rakastettua juuri mitään tai ketään”. Haluan elää elämää joka tuntuu hyvältä ja oikealta. Rakastaminen tuntuu juuri siltä. Ja siihen meillä kaikilla on oikeus ja mahdollisuus. Nyt ja aina. Olipa lainsäädäntö mitä tahansa.
-David Beckham
Viitteet:
(1)YLE-uutiset 28.11.2014; http://yle.fi/uutiset/finnish_parliament_approves_same-sex_marriage/7657759
