Inspiring people - Espen Jansen

Espen Jansen is a 46-years old norwegian gymnast. I have discussed with him few times when we were training and competing together during years 2004-2006. I quitted competing in 2009 mostly because some minor injuries and also lack of time. On the other hand, Espen is still in fit and continues competing.

I don´t know Espen personally very well. However, after our discussions this joyful gymnast has been one of my idols. An inspiring person who enjoys what he´s doing and who has also time and energy to take care of other people.

Few weeks ago I sent a message to Espen and asked if he would be willing to give a short interview for my blog and luckily he said yes. Many thanks Espen! Here is what he answered to my questions:

Photo:emilkjossollie

Juha: You are 46 -years old, you have four children, you are working in your own gym and still training. And at least in every competition where we have met you have always seemed to enjoy yourself and have also energy to give audience a good time with extra breakdance tricks during waiting time. How do you do this? I mean that many 46 year old men with job and children have kind of a given up training because they don´t have time or energy for it anymore.

Espen: I think its very important to enjoy what you do. Its also important to give something to the audience. The reason i do gymnastics is of course because i love it. All my life i had several excelent experiences because of gymnastics, and still do. So i will continue doing it as long as i can. I also remember how important it was for me when i was young, that older and better gymnasts payed attention to us little ones. I get a lot of my motivation from the joy the younger gymnasts show me, and i feel we talk the same language.

Now having four kids, full job, and coaching every afternoon, my own training is what gives
me more energy. If i did not stay fit, i don´t think i could manage. I also always do warm up
and basic with my gymnasts, so i get extra training by attending my own trainings.

Juha: What is the most important thing in (your) life?

Espen: Most important in my life is of course family. But i am lucky that i have a gym 900 meters from my home, and that i have flexible worktime. I also do a lot of my work from home. And even if i work a lot i have a lot of time with my children. They are also in the gym dancing and/or doing gymnastics, plus i really pay attention to them at home.


Juha: How did you become a gymnast? If you would´t be a gymnast what would you do then?

Espen: I became a gymnast because a friend brougth me. I was early hooked and found out it more fun to be a good gymnast than a poor gymnast, so i did a lot of hard work. =)

If i didn´t do gymnastics i dont know. I have done a lot of other sports and enjoyed that, but i always ends back to gymnastics. If i could be anything else i would like to be a rock star =)

Photo:hpskurdal

Juha: Who has been your greatest teacher/coach? Why?

Espen: I had some good coaches. The most important coach for my was Åge Storhaug. He was a lot more than a coach for me, and was a unique person with unique personality. Another good coach i had was Liu Tai Lai, Li Jings former coach.

Juha: In a national team camp you kept us warm up with yoga. I think yoga and gymnastics have many same elements. Both of them feel especially great when you are able to concentrate fully on what you are doing. At that is also when they look beautiful. Are you still doing yoga regularly? Do you think gymnasts would have something they could learn from yoga? 

Espen: I still do Yoga. It was something i always wanted, and after starting i find out that i already did a lot of Yoga in my gymnastics training. But to get the flow, keep flexible an breathe during movement yoga really helps.

All gymnasts should do more yoga =)

Juha: Any plans for the future? Have you thought have long you are going to compete in gymnastics or just going day by day?

Espen: Plans... I want to stay fit. I will stay playing, and for me the most important thing is to be able to move. My level is not the highest anymore, but i like to do the movement, and i like to challenge myself. I will continue at my terms as long as i can, as long as people appreciate it, and as long as i can inspire people.

Juha: Do you have time to read? If so, than what is the latest book you have read?

Espen: I try to read when i have time. traveling a lot so its always some time. I read a lot of medical stuff to understand my body, and also books to let my mind have a break. Now i`m reading a book called: The analfabet that could calculate.

Juha: Any greetings to people who would like to live a happy and balanced life? Any tips for (young) gymnasts?

Espen: My tip would be to work hard - have no limits - and enjoy all aspect of your situation. Hard is good and pain is temporary. And always be nice to the younger gymnasts =)

Photo:hpskurdal

Ihminen muuttaa maapallon ilmastoa - mitä väliä?

Yleiskielessä, ja tässä tekstissä, ilmastonmuutoksella tarkoitetaan nykyistä ihmisen toiminnasta johtuvaa, ilmakehän lisääntyvästä kasvihuonekaasupitoisuudesta aiheutuvaa globaalia ilmaston lämpenemistä (1). Kasvihuonekaasulla taas tarkoitetaan kaasua joka päästää lähes kaiken auringonsäteilyn lävitseen maanpinnalle, mutta imee itseensä suuren osan Maan pinnalta heijastuvasta lämpösäteilystä. Tämän seurauksena ilmakehä lämpenee. Merkittävimmät kasvihuonekaasut ovat vesihöyry (H2O), hiilidioksidi (CO2), metaani (CH4), otsoni (O3) ja typpioksiduuli (N2O). Eri kaasut poistuvat ilmakehästä eri nopeudella; vesihöyry häviää muutamassa päivässä kun taas hiilidioksidin poistumiseen kuluu satoja vuosia. (2)

Kasvihuonekaasujen pitoisuus ilmakehässä on viime vuosikymmeninä noussut ihmisen toimien vuoksi kiihtyvällä vauhdilla. Suurin vaikutus on hiilidioksidipäästöillä, joista kolme neljäsosaa on peräisin fossiilisten polttoaineiden (öljy, kivihiili, maakaasu ja turve) käytöstä. (2) Keskivertosuomalaisen vuosittaiset hillidioksidipäästöt ovat noin 11 tonnia, mikä on lähes kolme kertaa niin paljon kuin maailmassa keskimäärin (3). Fossiilisten polttoaineiden käyttö lisää sairastavuutta ja kuolleisuutta suoraan pienhiukkaspäästöjen kautta. Pienhiukkaset ovat alle 2.5µm:n kokoisia partikkeleita. Pienen kokonsa vuoksi ne pääsevät kulkeutumaan syvälle keuhkorakkuloihin aiheuttaen siten mm. hengitystieoireilua. Ne myös lisäävät sydänkohtausten määrää. Onkin arvioitu, että Euroopassa pienhiukkaset aiheuttavat vuosittain n. 350 000 ihmisen (4) ja Suomessa 2000 ihmisen (5) ennenaikaisen kuoleman.

Kasvihuonekaasujen pitkäaikaisimmat vaikutukset liittyvät kuitenkin ilmaston lämpenemiseen ja vesistöjen happamoitumiseen. Jälkimmäinen johtuu siitä, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden noustessa yhä suurempi osa siitä myös liukenee vesistöihin ja happamoittaa niitä. Jos vedestä tulee liian hapanta, niin vesistöjen ravintoketjun perustana toimivat pieneliöt (plankton) kuolevat ja sen seurauksena myös kalakannat romahtavat. Kalat taas toimivat useilla alueilla ihmisten merkittävimpänä proteiininlähteenä ja ilman niitä kyseisillä seuduilla ei olisi mahdollista elää.

Ilmaston lämpenemisen seurauksena pohjoisnavan jäätikkö on vuodesta 1947 lähtien pienentynyt n. 3% jokaisen vuosikymmenen aikana (6). Toisaalta Etelämantereen jääpeite taas kasvaa 0,8% joka vuosikymmen. Jään nettomäärän väheneminen ja meriveden tilavuuden kasvu (sen lämpenemisestä johtuen) kohottaa merenpintaa. Onkin ennustettu, että vuoteen 2100 mennessä merenpinta nousee 28-98cm (7). Noin puolet maapallon väestöstä asuu alavilla paikoilla merien rannoilla ja kolme neljäsosaa 90 kilometrin säteellä rannikosta. Jos merivesi nousee neljä metriä niin tällöin menetetään kolmannes kaikista nykyisistä viljelymaista (8). Ilmastonmuutoksen vaikutukset merivirtoihin ovat myös iso ja tärkeä kysymysmerkki. Jos esimerkiksi Golfvirta pysähtyisi, niin Suomessa (ja myös muualla Euroopassa) olisi huomattavasti viileämpää.

Ilmastonmuutoksen vaikutuksia yksittäisiin asioihin on vaikea ennustaa, mutta on todennäköistä, että erilaiset ääri-ilmiöt säolosuhteissa, ja sitä myöten myös luonnonkatastrofit, lisääntyvät. Ekosysteemit häiriintyvät vaikeuttaen ruoantuotantoa ja lämpötilan noustessa ravinto myös pilaantuu aiempaa herkemmin. Varsinkin köyhissä maissa nälänhädät tulevat siis lisääntymään. Aseellisten selkkauksien/konfliktien määrät kasvavat kun ihmiset taistelevat niukkenevista resursseista. Pakolaisten määrät lisääntyvät. Ilmaston lämpeneminen muuttaa erilaisten taudinaiheuttajien elinolosuhteita ja lisää siten todennäköisesti myös infektiosairauksia.

Tämän vuoden joulukuussa järjestetään YK:n 21. ilmastokokous Pariisissa (COP21- The 21st session of the Conference of the Parties to the United Nations Framework Convention on Climate Change). On asetettu tavoitteeksi, että maapallon keskilämpötilan nousu jäisi kahteen celsiusasteeseen siitä mitä se oli ennen teollistumista. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi globaalien CO2 päästöjen tulisi vähentyä puoleen 1990-luvun tasosta. (9) COP21 kokouksen tavoitteena on saada aikaan sopimus, jossa kaikki valtiot sitoutuvat leikkaamaan hiilidioksidipäästöjään. Yhtenä keinona on esitetty että yritykset, liikenne, maatalous ja myös kotitaloudet joutuisivat maksamaan “hiilidioksidiveroa” sitä enemmän mitä enemmän ne käyttävät fossiilisia polttoaineita (10). Kuulostaa lupaavalta sillä ainakin teoriassa tämä kannustaisi uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoon. Ajoittain uutisoidaan myös lupaavista kehitysaskelista esimerkiksi fuusiovoiman suhteen (11). Uutisten ei kuitenkaan tule johtaa kateettomaan turvallisuuden tunteeseen ja ajatusmalliin, että “nyt asialle ei tarvitse tehdä mitään sillä kyllä tiede korjaa ongelmat tulevaisuudessa”.

Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarvitaan siis toimia kansainvälisellä tasolla jo nyt. Ihmiskunta koostuu kuitenkin yksittäisistä ihmisistä ja jokainen voi siten omilla toimillaan vaikuttaa kehityksen kulkuun omilla teoillaan:

1. Yksityisautoilun sijaan kannattaa suosia polkupyörää tai julkisia kulkuneuvoja aina kun mahdollista. Ensimmäinen vaihtoehto kohottaa myös kuntoa.
2. Ruoan osalta on viisasta valita kotimaisia tuotteita ja syödä mahdollisimman kasvispainotteisesti. Kasvispainotteinen syöminen on, pyöräilyn tapaan, samalla myös satsaus omaan terveyteen ja hyvinvointiin.
3. Tupakantuotannon takia hävitetään maailmassa vuosittain 200 000 hehtaaria metsää; osa viljelysmaaksi ja osa polttoaineeksi tupakkaa kuivatessa (3). Myös tupakoinnin välttäminen/lopettaminen on siis ilmastoystävällinen teko.
4. Sähkötuottajissa riittää nykyisin valinnanvaraa; myös sähkölaskun avulla on siis mahdollista äänestää “vihreän energian” puolesta.
5. Suomessa viidennes energiasta kuluu lämmitykseen. Laskemalla huonelämpötilaa yhdellä asteella lämmityksen energiankulutus vähenee 5 % (3). Ei aihetta kylmettää itseään, mutta tämäkin on hyvä tiedostaa jottei turhaan pidä pattereita punaisina.
6. Tavaroita kannattaa kierrättää ja jätteet kannattaa lajitella aina kun mahdollista.
7. Tekemällä viisaita valintoja toimii esimerkkinä myös muille.
8. Pysähdy ja ota aikaa itsellesi. Pistä merkille asiat jotka ovat hyvin ja asiat joista voit olla ylpeä. Tämä lisää tyytyväisyyttä vähentäen siten tarvetta hakea nautintoa erilaisista kulutushyödykkeistä ja matkailusta. Ympäristö, ja muut ihmiset, kiittävät siis myös taidosta olla onnellinen.

Ilmastonmuutoksen torjuminen on ainoa keino välttää lukemattomien ihmisten kärsimys. On siis tartuttava toimeen ja tehtävä kaikki se mitä asian eteen voidaan tehdä.


"On climate change, we often don't fully appreciate that it is a problem. We think it is a problem waiting to happen."
-Kofi Annan

Viitteet:

1. http://fi.wikipedia.org/wiki/Ilmastonmuutos
2. Wikipedia - http://fi.wikipedia.org/wiki/Kasvihuonekaasu
3. http://ilmasto.org/ilmastonmuutoksen-hillinta-vaatii-tekoja/ilmastoystavallisia-arkivalintoja
4. EU/CAFE2000, Directive 2008/50 http://fi.wikipedia.org/wiki/Pienhiukkanen#cite_note-10
5. Ulkoilman pienhiukkaset myrkkyä ihmiselle. Lääkärilehti 6.5.2011. http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=10526/type=1
6. http://en.wikipedia.org/wiki/Arctic_sea_ice_decline
7. http://fi.wikipedia.org/wiki/Merenpinnan_nousu
8. http://fi.wikipedia.org/wiki/Ilmaston_lämpenemisen_vaikutukset#Muutokset_merivirroissa
9. http://www.ymparistotiedonfoorumi.fi/wordpress/wp-content/uploads/2014/10/Perälä_151014.pdf
10. http://en.wikipedia.org/wiki/Carbon_price
11. http://www.hs.fi/talous/a1305884963924

Kuka ansaitsee tulla autetuksi?

Kävin hiljattain mielenkiintoisen keskustelun siitä, että ketä kannattaa auttaa ja ketä ei. Ja siitä voiko tällaisia linjanvetoja, ainakaan virallisesti, ylipäänsä edes tehdä.

Nykyisen talouseetoksen aikakaudella kysymykset ovat varsin ajankohtaisia sillä terveydenhuolto maksaa. Vuonna 2013 kuntien järjestämän sosiaali- ja terveydenhuollon kustannukset olivat 19,6 miljardia euroa (1). Talouskasvun maksimoimiseksi yhteiskunnan kannattaisi siis pyrkiä maksimoimaan työikäisten ja kykyisten yksilöiden määrä ja työteho myös terveydenhuollon keinoin. 30-vuotias mainostoimiston johtaja olisi siis lienee järkevintä siirtää leikkauslistalla 60-vuotiaan alkoholistin edelle. Samoin esimerkiksi kalliita syöpälääkkeitä tulisi käyttää pääasiassa vain työikäisten potilaiden hoidossa. Muissa tapauksissahan rahallinen panostus menee hukkaan. Talouskasvua ajatellen kyseisenkaltainen menettely voisi siis ainakin lyhyellä aikavälillä olla järkevää. Yksilöt jotka eivät kykene enää työskentelemään, tai  ne joiden odotettavissa oleva työpanos jää negatiiviseksi suhteutettuna siihen määrään työtä joka heidän kuntouttamiseensa kuluu, eivät hyödytä yhteiskuntaa tarpeeksi ansaitakseen yhteisön jäsenyyttä.

Oma arkeni kuluu tällä hetkellä aivovammapoliklinikalla, missä työnkuvaani kuuluu mm. aivovammojen vaikeusasteen arviointia ja mahdollisten kuntoutus- ja hoitotoimenpiteiden järjestelyä. Jos kyseisessä paikassa noudatettaisiin edellä mainitun kaltaista ”optimointia”, niin esimerkiksi erittäin vaikean aivovamman saaneita ihmisiä ei kannattaisi kuntouttaa lainkaan. Keskimäärin heistä ei kuitenkaan enää tule kovinkaan tuotteliaita ihmisiä valtion rahakirstua ajatellen. Ihan ok omillaan pärjääviä ehkä, ja jos hyvä tuuri käy niin myös onnellisia, mutta ei tuotteliaita.

Jos missään asiassa on loppupeleissä mitään järkeä, niin pyrkimyksessä lisätä ihmisten hyvinvointia on. Kukaan ei tahdo kärsiä. Kaikki haluavat voida hyvin. Osalla ihmisistä ei kuitenkaan ole tähän aineellisia ja/tai henkisiä resursseja. Ja osa taas etsii tätä onnea itselleen haitallisista lähteistä kuten esimerkiksi päihteistä. Yhteiskuntamme tulisikin kannustaa (etenkin nuoria) ihmisiä hakeutumaan tehtäviin joissa he voivat olla avuksi. Tällä tavoin myös heidän oma elämänsä saisi merkityksellistä sisältöä ja olisivat itsekin onnellisempia (2). Ainakin oma hyvinvointini jäisi kovin kauas maksimaalisesta jos elämäni keskeisin päämäärä olisi talouskasvun optimointi ”hyödyttömien” sukulaisteni ja ystävieni kustannuksella. Rahasta puhuttaessa tulisikin aina muistaa, että se on vain väline matkalla kohti hyvinvointia.

Ja jos asiaa tarkastelee astetta pidemmälle myös talouskasvun kannalta, niin ei ole lainkaan yksiselitteistä, että 30-vuotias mainostoimiston johtaja automaattisesti lisää yhteisön tuottavuutta enemmän kuin 60-vuotias alkoholisti. Yhteisö toiminee tehoikkaimmin silloin kun sen jäsenet tuntevat olonsa turvatuiksi ja voivat hyvin. Jos ihmisillä sen sijaan on jatkuva huoli läheisistään (esimerkiksi alkoholisoituneista vanhemmistaan tai lapsistaan), niin todennäköisesti myös heidän työkykynsä jää alle huipputason. Toiset työt myös lisäävät enemmän ihmisten hyvinvointia kuin toiset ja osa nykyisin tehtävästä työstä on jopa haitallista hyvinvointia ajatellen. Esimerkiksi pikavippien mainostamista olisi järkevintä rajoittaa samalla tavoin kuin alkoholin ja tupakan kohdalla on menetelty. Tästä vinkkelistä katsottuna yhteiskunnan hyvinvointia ajattelevan kirurgin ei siis ehkä kannattaisikaan leikata näiden asioiden parissa työtään tekeviä mainosmiehiä (ihmiskaupan, huumausaineiden tai aseteollisuuden parissa työskentelevistä puhumattakaan).

Onneksi ”rivilääkärin” ei tarvitse pohtia moisia joka päiväisessä työssään. Niitä hoidetaan jotka tarvitsevat apua. Se on inhimillistä. Sellaisen työn tekeminen tukee myös työntekijän hyvinvointia (kunhan sitä vain on sopivasti). Yhteiskunnan kannalta nämä pohdinnat ovat kuitenkin järkeviä jos eivät suorastaan välttämättömiä. Tälläkin hetkellä on aivan liian paljon ihmisiä ”joilla ei mene hyvin”. Yhteiskuntamme tulisikin panostaa enemmän (perus)terveydenhuoltoon. Ei kuitenkaan liikaa, sillä tietyn pisteen jälkeen terveydenhuoltoon laitetut rahat eivät enää tuotakaan hyvinvointia vaan päinvastoin tekevät ihmisistä vain sairaampia. Yleistä hyvinvointia ajatellen olisikin keskeisempää panostaa mm. koulutukseen.

Olivatpa terveydenhuollon käytössä olevat resurssit sitten minkäsuuruiset tahansa, niin jonkinlaista priorisointia joudutaan kuitenkin tekemään. Esimerkiksi edellä mainitut uudet syöpälääkkeet saattavat muutoin nielaista koko terveydenhuollon budjetin. Pidemmän päälle tällainen terveydenhuoltojärjestelmä ei olisi kovin optimaalinen kansanterveyttä ajatellen. Haluttiinpa tai ei niin vastaan tulee siis tilanteita joissa joudutaan punnitsemaan, että ketä hoitaa ja ketä emme. Jos sanomme kyllä yhdelle ihmiselle, niin samalla saatamme sanoa ei sadalle muulle. Vaikeita päätöksiä.

“The purpose of life is not to be happy. It is to be useful, to be honorable, to be compassionate, to have it make some difference that you have lived and lived well.” 
-Ralph Waldo Emerson

Viitteet:
1.http://www.stm.fi/stm/toiminta_ja_talous/palvelujen_menot
2.http://www.news.wisc.edu/21983

Avioliittolaista ja suvaitsemisesta

Samaa sukupuolta olevat ihmiset ovat voineet rekisteröidä parisuhteensa Suomessa vuodesta 2002. Eilen eduskunta äänesti myös sukupuolineutraalin avioliittolain puolesta. Lainsäädännön muuttaminen kestää kuitenkin vielä tovin ja laki astuukin voimaan aikaisintaan vuoden 2016 alussa (1).

Historiallinen äänestys kirvoitti runsaasti keskustelua (sosiaalisessa) mediassa. On ollut mielenkiintoista seurata miten suurin tuntein ihmiset reagoivat ensin lakiehdotukseen ja sittemmin myös itse äänestystulokseen.

Useimmilla meistä on jonkinlainen käsitys siitä millainen on hyvä ihmissuhde. Tämä ideaali muokkautunee suurelta osin vanhempien ja lapsen välisen vuorokaituksen sekä myöhemmin myös ympäröivän yhteiskunnan arvojen, asenteiden ja oppirakennelmien kautta. Suomen (lähi)historiaa tarkastellen onkin varsin ymmärrettävää, että osassa ihmisistä ajatus samaa sukupuolta olevien ihmisten parisuhteesta herättää enimmäkseen kielteisiä tunteita.

Kun asiaa kuitenkin pysähtyy pohtimaan, niin on vaikea nähdä mitä haittaa samaa sukupuolta olevien ihmisten avioliitoista voisi olla. Päinvastoin. Lainsäädännön yhdenmukaistaminen asettaa ihmiset samalle viivalle ja luo siten pikemminkin yhteenkuuluvuuden (kuin eriarvoisuuden) tunnetta yhteiskunnan sisällä. Yhteiskunta jossa ihmiset kokevat tulevansa hyväksytyiksi lienee myös turvallisempi meille kaikille.

Ilman rakkautta ihmissuhteissa ei olisi mitään järkeä. Toisen ihmisen kanssa oleminen ei tuntuisi miltään tai olisi ainoastaan kuormittavaa. Luonnonvalinta onkin pitänyt huolen siitä, että meihin kaikkiin on sisäänrakennettuna tarve rakastaa ja huolehtia “omasta laumastamme”. Toisen ihmisen hyvinvoinnista välittäminen ajaa toimimaan; hankkimaan ruokaa, lämpöä ja turvaa. Jatkossa myös lainsäädäntömme mahdollistaa tämän perustarpeen toteuttamisen entistä paremmin.

Olipa kyse sitten mistä ilmiöstä tahansa, niin omat tunteensa sitä kohtaan on viisasta tunnistaa. Muussa tapauksessa on vaarassa reagoida taitamattomasti ja vain lisätä omaa ja muiden kärsimystä. Kaikki tietävät, ettei naapurin epäasialliseen naljailuun pihamaan lakaisemattomista lehdistä kannata vastata “antamalla vähintään samalla mitalla takaisin”. Sen sijaan jos huomaa, että kielen päällä on jo kärkäs kommentti valmiina laukaistavaksi, niin voisikin olla viisasta ottaa pieni aikalisä. Jos siinä onnistuu, niin kyseinen kommentti saattaa jäädä pelkäksi ajatukseksi. Näin voi välttyä pitkältä ja kuormittavalta jälkipyykiltä, säilyttää mielenrauhansa ja käyttää päivänsä viisaammin.

Jokaisen elämä on ainutkertainen, ja potentiaalisesti aivan mahtava, kokemusten virta. On siis viisasta olla tarkkana sen kanssa mitä asioita tuomitsee, jotta ei vahingossa tuomitse päiviään onnettomana olemiseen. Itse ainakin kokisin elämän menneen hukkaan jos kuolinvuoteellani olisin yksin ja toteaisin, että “Jahas, tulipas vihattua yhtä sun toista, muttei rakastettua juuri mitään tai ketään”. Haluan elää elämää joka tuntuu hyvältä ja oikealta. Rakastaminen tuntuu juuri siltä. Ja siihen meillä kaikilla on oikeus ja mahdollisuus. Nyt ja aina. Olipa lainsäädäntö mitä tahansa.

"I respect all religions, but i´m not a deeply religious person. But I try and live life in the right way, respecting other people. I wash´t brought up in a religious way, but I believe there´s something out there that looks after you"

-David Beckham

Viitteet:

(1)YLE-uutiset 28.11.2014; http://yle.fi/uutiset/finnish_parliament_approves_same-sex_marriage/7657759

Muistista ja sen menettämisestä

Viime vuosina isoäitini muisti on tasaisesti heikentynyt ja jokin aika sitten hänellä diagnosoitiinkin Alzheimerin tauti. Kyseiselle sairaudelle tyypilliseen tapaan etenkin uusien asioiden muistaminen on selkeästi heikompaa kuin aiemmin. Vanhat asiat hän kyllä muistaa. Tai no, viime aikoina nekin ovat alkaneet unohtua. Hän kuitenkin edelleen tietää kuka on, missä asuu ja tunnistaa omat lapsensa ja lapsenlapsensa. Aika jolloin nämäkin asiat alkavat mennä sekaisin ei välttämättä ole kovin kaukana.

Ihmisen muisti on jännä juttu. Karkeasti jaoteltuna muistimme voidaan jaotella sensoriseen aistimuistiin eli kaikumuistiin, lyhytkestoiseen työmuistiin sekä pitkäkestoiseen muistiin. Kaikumuistilla tarkoitetaan tunto-, näkö-, maku-, haju ja kuuloaistimusten aiheuttamia tuntemuksia, joihin voimme tietoisesti palata vielä varsinaisen aistimuksen jo loputtua (1). Työmuistia puolestaan voisi ajatella eräänlaisena tiedon väliaikaisvarastona, joka mahdollistaa asioiden aktiivisen tietoisen työstämisen. Tämän jälkeen tieto unohdetaan tai painetaan mieleen pidemmäksi ajaksi. On esitetty, että ilman toistuvaa mieleenpalautusta asiat pysyvät lyhytkestoisessa muistissamme vain 15-30 sekuntia (2). Etenkin prefrontaalikorteksi ja etummainen pihtipoimu [anterior cingulate cortex, (ACC)] osallistuvat työmuistin toimintaan. Pitkäkestoisen muistin tietoiseen (eli deklaratiiviseen) osa-alueeseen kuuluvat tapahtuma- (eli episodinen) muisti ja tieto- (eli semanttinen) muisti. Näitä muistimme osa-alueita kykenemme halutessamme kuvaamaan sanallisesti ja useat eri aivoalueet osallistuvat näiden muistojen säilömiseen sekä mieleen palauttamiseen.(3) Semanttisen muistin osalta keskeisiä rakenteita aivoissamme ovat ainakin vasemmanpuoleinen alempi prefrontaalikorteksi, ohimolohkojen taaempi osa sekä hippokampukset (4). Sanallisessa tai kuvallisessa muodossa tallentuneiden pitkäkestoisten muistojen lisäksi opimme vuosien saatossa lukuisia eri taitoja ja lisäksi kehomme ehdollistuu reagoimaan tietyllä tavalla tiettyihin ärsykkeisiin. Näiden ”muistojen” sanallistaminen onkin sitten jo huomattavasti haastavampaa. Jos ei mahdotonta. Tyvitumakkeet ja pikkuaivot ovat keskeisiä rakenteita liikunnallisten taitojen muistamisessa ja amygdala (mantelitumake) sekä muu limbinen järjestelmä puolestaan tunneperäisten muistojen (tai ehdollistumien) syntymisen kannalta (3).

Isoäitini on ikäisekseen suhteellisen hyvässä kunnossa ja hänen motoriikkansa pelittää aivan kuten ennenkin. Jos näkö olisi tallella, niin luultavasti mummo polkisikin pyörällä edelleen aivan entiseen malliin. Myös hänen lyhytkestoinen muistinsa tuntuu toimivan hyvin. Isoäidin kanssa on edelleen mukava keskustella monista asioista kunhan vain muistaa, että hän ei muista. Ja, että hän ei muista etenkään niitä asioita joista puhuttiin yli puoli minuuttia sitten. Tätä puolen minuutin maagista aikarajaa voi hieman pidentää ripottelemalla omiin lauseisiinsa erilaisia muistivihjeitä siitä mistä äsken oikein oli puhe. Tällä tavalla tarinan punainen lanka pysyy paremmin hallussa ja keskustelu pysyy molemmille osapuolille mielekkäänä. Isoäiti saattaa myös edelleen muutaman sekunnin hiljaisen pohdiskelun jälkeen päätyä yllättävän tarkkanäköisiin johtopäätöksiin. Nämä suuretkin totuudet ja oivallukset hän tosin unohtaa tuota pikaa ja tiedustelee alkuperäistä asiaa niin kuin ei olisi siitä koskaan kuullutkaan.

Tapahtumamuistimme luo pohjan eheän minäkuvan ja aikakäsityksen rakentamiselle. Jos emme muistaisi mitä olemme tehneet, niin mielessämme ei olisi myöskään minkäänlaista elämäntarinaa. Emme tietäisi mistä olemme tulleet ja minne olemme menossa. Nykyhetkessä läsnä oleminen on hyvä taito, mutta ilman muistiamme se voisi olla myös kovin pelottavaa. Olisimme täysin muiden ihmisten avun varassa. Isoäitini tietää, ettei muista enää entiseen tapaan. Hänellä on kuitenkin selvästi jonkinlainen elämäntarina mielessään lapsuudesta tähän hetkeen saakka. Tarinan viimeisimpiin lukuihin on kuitenkin alkanut tulla ammottavia aukkoja ja aivan viime ajoista ei enää (joitakin yksittäisiä tapahtumia lukuun ottamatta) ole jäänyt yhtään selkeää muistoa. Ainakaan sellaista, jonka hän kykenisi palauttamaan mieleensä.

Muistaminen on keskeistä myös ihmissuhteiden kannalta. Tasavertaisesta kumppanista ja auttajasta tuleekin autettava. On kovin vaikeaa ottaa muiden asioita kantaakseen jos ei kykene kantamaan enää edes omiaan. Myös ”small talk” -tyyliset turinat vaativat toiselta osapuolelta entistä enemmän kärsivällisyyttä kun toinen saattaa kysyä minuutin välein, että ”mitähän se kello mahtaa olla?”. Etenkin omaisille voi olla myös kovin raskasta kun rakas ihminen ei enää tunnistakaan omia läheisiään. Osa tälle asteelle dementoituneista vanhuksista näyttää todella ahdistuneilta. Ympärillä on vain vieraita ja pelottavia ihmisiä. Osa taas hämmentyneiltä, mutta siitä huolimatta rauhallisilta ja onnellisilta. Ympärillä on vieraita ihmisiä, mutta mitä sitten. Ystävällisiltähän he näyttävät. Onneksi oman isoäitini muisti ei tältä osin ole vielä rakoillut. Ja jos niin käy, niin täytyy toivoa, että hänen mielenmaisemansa olisi silloin lähempänä tätä jälkimmäistä esimerkkiä. Ja ehkäpä muistin heikkenemisessä voi olla myös omat armollisetkin puolensa. Jos mummoltani kysyy, niin hän ei ole eläessään sairastanut, hänellä ei ole ollut koskaan kipuja, eikä hän ole koskaan käynyt lääkärissäkään. Elämä on ollut kaikin puolin hyvää. Mikä pitää kyllä monilta osin paikkansakin.

Mutta miksi näin käy? Miksi joidenkin ihmisten muisti rappeutuu nopeammin kuin toisten? Alzheimerin taudissa hermosoluihin kertyy beeta-amyloidia sekä tau-proteiinikimppuja. Aiemmin ajateltiin, että solut kuolevat ja muisti heikkenee juuri beeta-amyloidikertymien takia. Kyseinen amyloidihypoteesi on kuitenkin kyseenalaistettu kun on huomattu, etteivät esimerkiksi lääkkeet jotka vähentävät amyloidikertymiä muuta Alzheimerin taudin kulkua. Viime aikoina tutkimukset ovatkin keskittyneet enemmän tau-patologian ymmärtämiseen (5). Niin tai näin, niin poikkeavia proteiinikimppuja hermosoluihin joka tapauksessa kuitenkin kertyy. Tämän (seurauksena?) hermosolut kuolevat ja Alzheimerin taudissa etenkin muistin kannalta tärkeät sisemmän ohimolohkon entorinaalinen kuorikerros ja hippokampukset surkastuvat. Tunnetaan myös muita aivojen rappeumasairauksia (esim. posteriorinen kortikaalinen atrofia), joissa muut aivoalueet rappeutuvat ensin. Alzheimerin taudin diagnoosin kannalta muistikyselyt [esim. mini-mental state examination (MMSE) ja The Consortium to Establish a Registry for Alzheimer's Disease (CERAD)] sekä pään MRI kuvaus ovat tällä hetkellä avainasemassa. Jos muisti on heikentynyt ja hippokampukset ovat pienet, niin kyseessä on mitä suurimmalla todennäköisyydellä Alzheimer. Lisäksi aivoselkäydinnesteestä voidaan mitata beeta-amyloidin (BAm42) ja tau- proteiinien (tau ja fosfo-tau) pitoisuuksia. Nämä merkkiaineet voivat tukea Alzheimer diagnoosia (matala BAm42 ja korkeat tau-proteiini pitoisuudet) tai ohjata tutkimukset muiden muistiongelmia aiheuttavien syiden selvittelyyn.

Isoäitini lisäksi Suomessa on tällä hetkellä arviolta yli 70 000 Azheimerin tautia sairastavaa ihmistä (6). Kymmenen vuoden kuluttua määrä on suurempi. Tulevien vuosien haasteena onkin rakentaa elämämme siten, että vanhempamme ja isovanhempamme saavat elää ihmisarvoista elämää loppuun asti. Yhteiskunnan tasolla tämä tarkoittaa ainakin kotihoidon sekä pitkäaikaishoitopaikkojen resurssien lisäämistä. Ne kun ovat nyt jo liian vähäiset. Kaikkea vastuuta ei kuitenkaan kannata vierittää yhteiskunnan harteille vaan on viisasta pyrkiä pitämään hyvät välit omiin vanhempiinsa sekä isovanhempiinsa. Ja auttaa silloin kun voi. Tällä tavoin voimme kaikki osallistua paremman maailman rakentamiseen. Maailman jossa on hyvä elää myös vanhana ja muistamattomana.

Do Not Ask Me to Remember

Do not ask me to remember,

Don’t try to make me understand,

Let me rest and know you’re with me,

Kiss my cheek and hold my hand.

I’m confused beyond your concept,

I am sad and sick and lost.

All I know is that I need you

To be with me at all cost.

Do not lose your patience with me,

Do not scold or curse or cry.

I can’t help the way I’m acting,

Can’t be different through I try.

Just remember that I need you,

That the best of me is gone,

Please don’t fail to stand beside me,

Love me ’til my life is done.

-Author Unknown

Viitteet:

(1)   http://en.wikipedia.org/wiki/Sensory_memory#Haptic_Memory

(2)   Atkinson, R. C., & Shiffrin, R. M. (1971). The control processes of short-term memory. Institute for Mathematical Studies in the Social Sciences, Stanford University.

(3)   Erkinjuntti, T., Alhainen, K., Rinne, J., Huovinen, M. (2008). Muistihäiriöt.

(4)   Burianova, H., & Grady, C. L. (2007). Common and Unique Neural Activations in Autobiographical, Episodic, and Semantic Retrieval. Journal of Cognitive Neuroscience, 19(9):1520-34.

(5)   http://sic.fimea.fi/1_2014/alzheimerin_taudin_nykyhoito_ja_laakekehityksen_haasteet

(6)   http://www.alzheimerinfo.fi/alzheimerin-tauti

Munamankelin ylistys

Kevät. Ilmat lämpenevät ja valon määrä lisääntyy. Ja pyörätietkin on jo putsattu hiekasta. On siis jälleen hyvä aika laittaa auto kesäksi parkkiin/matkakortti tauolle ja ottaa pyörä alle. Alla muutamia hyviä syitä miksi näin kannattaa tehdä:

1.    Pyöräilystä tulee hyvä fiilis. Jo pelkkä liikunta itsessään tuottaa mielihyvää sekä kohottaa mielialaa. Pyörällä liikkuminen on myös monin tavoin viisasta puuhaa ja tarjoaa siten yhden hyvän syyn olla tyytyväinen itseensä.

2.    Pyörällä on näppärä liikkua. Etenkin kaupungissa fillari on monesti nopein ja vaivattomin kulkuneuvo. Ruuhka-aikoina lyhyetkin matkat saattavat autolla tai julkisilla liikennevälineillä venyä yllättävän pitkiksi. Pyörällä olisit jo perillä.

3.    Pyöräily on hyvää arkiliikuntaa. Reisilihakset kasvavat ja hapenottokyky paranee samalla kun työmatka taittuu. (Sitä saattaa siis olla pian sellaisessa rantakunnossa, että böönat (tai kundit) alkavat jahtaamaan ihan häiriöksi asti (1).;)

4.    Luonto kiittää. Yksi fillari enemmän – yksi auto vähemmän. Autoilu lisää fossiilisten polttoaineiden kulutusta ja kiihdyttää ilmastonmuutosta. Vaihtamalla auton pyörään osallistut siis samalla myös ilmastotalkoisiin.

5.    Kaupunkilaisten keuhkot ja sydämet kiittävät. Kaupungeissa liikenne on merkittävä pienhiukkasten lähde. Pienhiukkaset ovat alle 2.5µm:n kokoisia partikkeleita. Pienen kokonsa vuoksi ne pääsevät kulkeutumaan keuhkorakkuloihin asti aiheuttaen siten mm. hengitystieoireilua. Lisäksi niiden on todettu lisäävän sydänkohtausten määrää. On arvioitu, että Euroopassa pienhiukkaset aiheuttavat vuosittain n. 350 000 ihmisen (2) ja Suomessa 2000 ihmisen (3) ennenaikaisen kuoleman. Niitä pidetäänkin tämän hetken suurimpana terveyteen vaikuttavana ympäristötekijänä (3). Vaihtamalla auton pyörään lisäät siis samalla myös kaupunkilaisten terveitä elinvuosia.

6.    Säästät rahaa. Pyöräily on halpaa. Ja paljon halvempaa kuin autolla ajaminen. Pyörä ja sen vuosittainen huolto eivät paljoa maksa. Lisäksi mm. ajoneuvoveron, autotallin vuokran ja polttoainekustannukset voi unohtaa. Tai no, ainakin melkein; puuron ja banaanien kulutus saattaa kilometrimäärien kasvaessa nimittäin hieman lisääntyä, mutta onneksi nämä biopolttoaineet ei paljoa maksa.

7.    Pyöräilemällä toimit hyvänä esimerkkinä myös muille.

8.    Pyörällä ajamista on vaikea kritisoida. Toisin kuin autoilua. Jos vain mahdollista, niin vaihda siis ihmeessä auto pyörään. Tällä tavoin säästyt kaiken maailman hippien moralisoinnilta.;)

Ei siis muuta kuin suunta pyöräkellariin, vaarin vanha munamankeli alle ja baanalle!

"The purpose of life is to contribute in some way to making things better."

-Robert F. Kennedy

Viitteet:

(1) Kepes Mode - Tekonahkaa ja alumiinii  http://open.spotify.com/track/0Swt28dTTXfX5b5q1ZTwdv

(2) EU/CAFE2000, Directive 2008/50 http://fi.wikipedia.org/wiki/Pienhiukkanen#cite_note-10
(3) Ulkoilman pienhiukkaset myrkkyä ihmiselle. Lääkärilehti 6.5.2011. http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=10526/type=1

Tieteestä, aivoista ja lorvailusta

Monilla työpaikoilla vallitsee nykyään ns. ”tehokkuusajattelu”; mitä enemmän suoritteita työajan puitteissa sen parempi. Ei siis tarvitse olla edes varsinaista kiireen tunnetta, mutta toisaalta ei ole myöskään aikaa pysähtyä ja miettiä asioita. Hyvä esimerkki tästä ovat yliopistolla työskentelevät tutkijat. Nykyinen rahoitus- ja raportointijärjestelmä kannustaa, tai suorataan pakottaa, tieteentekijöitä käyttämään ison osan ajastaan erilaisten lomakkeiden täyttämiseen. Pari kertaa vuodessa professorit ja dosentit lukkiutuvat tutkijankammioihinsa tietokoneidensa ääreen ja yrittävät vakuuttaa rahoittajat omien projektiensa hyödyllisyydestä. Tässä on oma järkensä. Jos rahaa saisi ilman selkeää suunnitelmaa ja ilman tuloksia, niin joukkoon eksyisi myös pelkän rahan perässä juoksevia ”tutkijoita”. Asialla on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Kun omaan alaansa intohimoisesti suhtautuva tiedemies joutuu käyttämään suuren osan ajastaan ja energiastaan rahan hakemiseen, niin moni hieno oivallus jää tekemättä.

Richard Feynman ja Kary Mullis ovat hyviä esimerkkejä siitä, miten keskeistä vapaa-aika on luovuuden kannalta. Ilman Caltechin yliopiston tarjoamaa rahoitusta (sekä halukkuutta ottaa riski, ettei uusia keksintöjä ehkä edes synny), ei Feynmannilla olisi ollut aikaa leikitellä uusien ideoidensa parissa. Jos kyseinen herra olisi joutunut vuosittain paneutumaan nykyisenkaltaiseen apuraharumbaan, niin todennäköisesti Feynman diagrammit olisivat jääneet keksimättä (vuonna 1948) ja kvanttifysiikan ymmärryksemme olisi nykyistä heikompaa. Myös lääketiede näyttäisi aivan erilaiselta ilman Kary Mullisin harrastamaa jonninjoutavaa laiskottelua. Mullis on kuuluisa siitä, että viettää aikaansa mieluummin harrastustensa parissa kuin laboratoriossa. Tällainen ”päämäärätön puuhastelu” johti kuitenkin PCR menetelmän keksimiseen (vuonna 1983) ja mahdollisti sen myötä esimerkiksi useiden geneettisten sairauksien diagnosoinnin. Molemmat herrat ovat saaneet Nobel –palkinnon lorvailustaan.

Myös neurotieteen löydökset tukevat havaintoja vapaa-ajan ja luovuuden yhteydestä. Kun emme tee mitään, vaan annamme mielemme vaeltaa omia ratojaan, niin aivoissamme aktivoituu ns. default-mode-network (DMN). Tämän lepotilaverkoston toiminnan ajatellaan olevan vastuussa mielensisältöjen luovasta yhdistelystä (1). On esitetty, että tietoinen mielemme kykenee käsittelemään vain murto-osan siitä informaatiosta, mitä tiedostamaton mielemme käy läpi. Tällä tavoin löydämme ongelmiin luovia ratkaisuja joihin emme todennäköisesti päätyisi pelkällä järkeilyllä. Science –lehdessä (2006) julkaistussa tutkimuksessa koehenkilöt tekivätkin järkevämpiä valintoja esimerkiksi autoa ostaessaan silloin kun heillä ei ollut mahdollisuutta punnita ratkaisuaan tietoisesti (2). Monimutkaisissa valintatilanteissa kannattaa toki pysähtyä ja miettiä. Mikäli tietoinen mieli ei kuitenkaan heti tavoita parhaalta tuntuvaa vaihtoehtoa, niin on viisasta nukkua yön yli. Ja mikäli asiaa ei edelleenkään pysty perustelemaan itselleen eilistä päivää paremmin, niin silloin on parasta vain luottaa intuitioonsa. Keskeistä on, että antaa mielelleen aikaa prosessoida asiaa.

Ei siis muuta kuin lisää yhteiskunnan tukea tieteen tekoon, niin saadaan tutkijoiden aivot aktiivisiksi ja roppakaupalla Nobel-palkintoja Suomeen. Valitettavasti asia ei ole aivan näin yksioikoinen. Vaikka tiede ja sen aikaansaannokset ovatkin todella arvokkaita, niin yhteiskunnassamme on myös muita vielä arvokkaampia asioita. Tärkein tehtävämme on huolehtia tulevien sukupolvien koulutuksesta. Ja sitä kautta hyvinvoinnista. Lisää resursseja siis ainakin koulujen perusopetukseen. Toinen tärkeä asia on järjestää tällä hetkellä elävien ihmisten terveydenhuolto kuntoon ja taata kaikille ihmisarvoinen elämä. Etenkin sairauksien ennaltaehkäisystä ja vanhusten hoivapalveluista säästetään jo nyt aivan liikaa. Koulutuksen ja perusterveydenhuollon kustannuksella tiedettä ei siis tule rahoittaa nykyistä enempää. Sen sijaan esimerkiksi mainos-ja markkinointialalla monet hukkaavat aikaansa ja energiaansa siihen, että pyrkivät luomaan ihmisille täysin turhia, ja jopa haitallisia, tarpeita. Olisikin hienoa jos yhä useampi löytäisi mielekkäältä tuntuvan työn opetus- tai terveydenhoitoalalta. Toisten auttamisesta. Tällä tavoin saataisiin Suomesta yhä terveempi ja hyvinvoivempi yhteiskunta.

Niin, ja tieteentekijöitä voisimme auttaa pidentämällä (varsinkin ansioituneiden) tutkijoiden apurahakausia. Vuoden tai kahden rahoituksen sijasta jaettaisiinkin viiden vuoden rahoituksia. Näin aivotyölle, ja sitä kautta myös uusille innovaatioille, jäisi enemmän aikaa.

Mutta jaettiinpa ne valtion rahat tulevina vuosina miten tahansa, niin oikein rauhallista joulua joka tapauksessa kaikille! Ja jos syystä taikka toisesta juuri jouluna ei ole aikaa olla jouten, niin muistakaahan ottaa sitä aikaa myöhemmin. Muuten saattavat jäädä ne oman elämän pienet suuret oivallukset tekemättä...;)

”I don't know anything, but I do know that everything is interesting if you go into it deeply enough.”

-Richard Feynman

Viitteet:

(1)   Beam E. Creativity and the default network: Is the brain at work while the mind is wandering? Neurogenesis Journal (2012) Vol 2 Issue 1.

(2)   Dijksterhuis, A., Bos, M. W., Nordgren, L. F.,& van Baaren, R. B. On making the right choice: the deliberation-without-attention effect. Science (2006).311, 1005-1007.