Nirodha ry on vuonna 2006 perustettu suomalainen meditaatioyhteisö. Yhteisön meditaatioharjoitukset pohjautuvat buddhalaiseen perinteeseen mutta harjoittaminen ei edellytä buddhalaisen (tai minkään muunkaan) uskomusjärjestelmän omaksumista. Nirodhan toiminta pyörii lahjoitusvaroin ja vapaaehtoisvoimin. 13 vuoden aikana toiminta on laajentunut alkuperäisestä. Nykyisellään meditaatioiltoja, meditaatiopäiviä, retriittejä, kursseja ja muita tapahtumia järjestetään ainakin yhdeksessä eri kaupungissa. Osa pääohjaajista työskenteleekin päätoimisesti tai osa-aikasesti Nirodhan parissa. Varsinaista palkkaa he eivät kuitenkaan työstään saa vaan palkkiot esimerkiksi meditaatioiltojen ohjaamisesta perustuvat kävijöiden lahjoituksiin (1). Rikastumisesta kyseisellä työllä ei siis ainakaan ole pelkoa. Motivaatio työntekoon löytyy siis selvästi muualta. Mutta mistä? Tutkitun tiedon perusteella meditointi tekee hyvää sekä mielelle, että keholle. Mutta toisaalta niin tekee moni muukin asia ja siitä huolimatta ihmiset harvoin uhraavat näin merkittävää osaa ajastaan kyseisten asioiden edistämiselle. Onko meditointi ja sen opettaminen siis jostain syystä poikkeuksellisen kivaa? Tai tärkeää? Ja mitä meditaatio lopulta edes tarkoittaa?
Yksi Nirodhan pääohjaajista, Sari Markkanen, on itse meditoinut yli kymmenen vuotta ja ollut noin 30 retriitillä. Nirodhan meditaatioiltojen lisäksi hän myös opettaa työkseen mindfulnessia erilaisille ryhmille (mm. lapset, nuoret, opettajat, mindfulness based stress reduction (MBSR) -kurssit, addiktioiden hoito) (2). Olen osallistunut moneen Sarin vetämään meditaatioiltaan. Olemme myös käyneet Sarin kanssa monia mielenkiintoisia keskusteluita ja olleet myös samoilla retriiteillä. Sari on aina vaikuttanut hyvin rauhalliselta ja tasapainoiselta ihmiseltä. Hänen ohjaamiaan meditaatiota onkin ollut miellyttävää kuunnella. Nyt Sari vastasi ystävällisesti kysymyksiini meditoinnista ja opettamisesta.
Juha: Miten kiinnostuit meditaatiosta?
Sari: Minua oli pitkään kiinnostanut ja kiehtonut ymmärtää elämää ja ihmisyyttä. Reppureissasin ympäri maailmaa, ja ajattelin löytäväni vastauksia käymällä kaikkialla ja kohtaamalla erilaisia ihmisiä ja elämän ilmentymiä. Toisaalta halusin myös parantaa maailmaa, ja tein vapaaehtoistyötä ja myöhemmin palkkatyötä kehitysyhteistyöalalla, minkä koin arvokkaaksi. Lopulta aloin ymmärtää, että se muutos, mitä toivoin näkeväni maailmassa lähtisi ensin omasta sydämestä ja mielestä - rauha, jota kaipasin maailmaan, olisi löydyttävä sieltä, ja aloin ymmärtää, ettei ehkä tarvitsisi matkata omaa mieltään ja sydäntään pidemmälle ymmärtääkseen elämää ja ihmisyyttä. Vastaukset olisivat kaikki käsillä, kun vain pysähtyisi kuulemaan ja tutkimaan. Siitä alkoi kiehtova monien vuosien ja pitkien retriittien matkani, joka jatkuu yhä.
Juha: Mitä meditointi tarkoittaa?
Sari: Meditointi voi tarkoittaa monia asioita. Jos puhumme mindfulnessista, sanon usein, että tulemme harjoituksessa tietoiseksi siitä, mitä kokemuksessamme tapahtuu, ja suhtaudumme siihen uteliaisuudella, avoimuudella ja ystävällisyydellä. Mutta meditoida voi myös esimerkiksi harjoittaakseen ja vahvistaakseen mielenlaatuja, kuten ystävällisyyttä tai vaikkapa myötätuntoa, tai lisätäkseen vakautta mielessä, jota voisi kutsua arkisemmin ja rajatummin myös keskittymiseksi. Meditoinnin avulla voi myös murtaa totunnaisia käsityksiä kokemukseen liittyen, esimerkiksi samaistumista kehoomme ja ajatuksiimme.
Juha: Miksi meditoit itse?
Sari: Tämä liittyy vahvasti ensimmäiseen kysymykseen, johon jo vastasin yllä. Olen yhä kiinnostunut ihmisyydestä, ja myös siitä, että eläisin tietoisesti. Haluan vahvistaa myönteisiä mielenlaatuja kielteisten sijaan, jotka voivat herätä reaktiivisesti niin, ettemme ole kovin tietoisia. Toisaalta meditaatioharjoituksen syvetessä, myös meditoiva mieli muuttuu, ja tuo muutos itsessään on kiehtovaa tutkittavaa. Myös ymmärrys mielestä lisääntyy, joka innostaa tutkimaan lisää. On myös hyvin ravitsevaa mielelle ja sydämelle harjoittaa tyyneyttä, hyväntahtoisuutta, myötätuntoa tai vaikkapa kiitollisuutta. Kysymykseen liittyä monia ulottuvuuksia, mutta lyhyesti sanoen on ihanaa ja merkityksellistä asettua harjoituksen äärelle.
Juha: Minkälaista harjoitusta teet?
Sari: Teen monenlaista harjoitusta. Nyt oman pienen lapsen kanssa korostuu hyväntahtoisen läsnäolon harjoittaminen hetkestä toiseen arjessa. Virittäydyn mm. erilaisiin mielenlaatuihin päivän mittaan, joista on apua - ystävällisyyteen, myötätuntoon, iloon, tasapainoon, ja vaalin näitä, ja huomaan, miten se vaikuttaa kokemukseeni. Harjoitan myös meditaatiota vuorovaikutuksessa. Istahtaessani tyynylle, on tällä hetkellä mukavaa vaalia samadhia (mielen rauhallinen keskittyneisyys), ja tuo muuna aikana vaalittu saumaton läsnäolo ja metta valmistavat siihen hyvin.
Juha: Kannattaako kaikkien meditoida?
Sari: Meditointi on yksi hyvä polku ymmärtää kokemustamme, ja se on monille toimiva. Toki tähänkin on poikkeuksia, ja esimerkiksi trauman keskellä ei ehkä ole paras hetki aloittaa, jos ei ole aiempaa kokemusta. Jos haluaa hiljentyä, on siihen toki muitakin keinoja - jollekin se voi olla rukous, tai luonnossa oleminen.
Juha: Elääkö Suomessa opettamalla meditaatiota?
Sari: Haastava kysymys, josta en ole varma. Olen nyt ollut päätoiminen mindfulness-ohjaaja kahdeksan vuotta, ja osa työstäni on ollut palkallista, ja aika suuri osa pikemmin vapaaehtoistyötä esimerkiksi yhdistyksessämme Nirodhassa ja lasten mindfulness-ja myötätuntoharjoitusten parissa. On tuntunut itselle arvokkaalta lähteä tekemään pikemmin sitä, mikä on itselle arvokasta kuin pohtia, mistä saa palkkaa. Palkka voi sitten onnekkaissa tapauksissa seurata perässä. Tehdessään sitä, mitä rakastaa, ja mikä on linjassa omien arvojen kanssa voi kokea syvää tyydytystä, ja siten elämä voi tuntua rikkaalta, vaikkei se olisi rahallisesti mitattaessa sitä, ja palkkataso jäisi jopa minimipalkoista. Toisaalta näin eläen sitä ei odota lomia, kun arkinen elämä on jo rikasta, ja siten rahaakaan ei tarvitse niin paljon kuin ehkä tavallisemmassa ja kuluttavammassa tyylissä elää. Kyseinen asia liittyy siten myös siihen, millaista elämää haluamme elää, ja mikä on riittävää.
Juha: Jos saisit muuttaa yhden asian tässä maailmassa, niin mikä se olisi?
Sari: Tällä hetkellä se liittyisi ilmastonmuutoksen hidastamiseen ja torjuntaan. Elämä planeetalla on uhattuna, ja siihen kytkeytyy suunnaton määrä kärsimystä, kuten pakolaisuutta, konflikteja pienenevistä resursseista, nälkää, elämän muotojen katoamista ja niin edelleen. Mietin päivittäin, mitä olemme jättämässä tuleville sukupolville, ja mietin, mitä vastaisin pojalleni, joka kysyy, mitä teimme, kun tiesimme, että asiat ovat luisumassa huonoon suuntaan. Toivon koko sydämestäni, että voimme vielä vaikuttaa tulevaisuuteen. Tilanne kutsuu laajentamaan meditaatioharjoituksen meditaatiotyynyltä myötätuntoiseen toimintaan maailman hyväksi. Toivoisin, että yhä useampi tuntisi henkilökohtaisesti kutsua tähän ja haluaisi tehdä ympäristön kannalta myönteisiä valintoja ja vaikuttaa poliittisesti. Tarvitsemme pikaisesti viisasta politiikkaa. Koen, että myötätuntoisesta toiminnasta maapallon hyväksi voi olla paitsi apua niin se myös auttaa kohtaamaan muutoksen ja vaikkapa lajien kuolemaan liittyvää surua ja tuskaa. Myötätuntoinen toiminta voi siten olla hyvin merkityksellistä, ja voimauttaa.
Juha: Kiitokset inspiroivasta haastattelusta Sari!
Lähteet:
Lähteet:
