Ympäristöstä ja tottumuksista

Kesä. Ja monilla myös loma. Me ihmiset olemme uteliaita otuksia ja monet meistä käyttävätkin lomansa reissaamiseen. Hakeudumme uusiin paikkoihin ja tilanteisiin tyydyttääksemme luontaista uteliaisuuttamme. Synnynnäistä haluamme kokea ja oppia uutta.

Ympäristöä vaihtaessa arjen rutiinit ja totunnaiset käyttäytymismallit on helppo jättää hetkeksi taakseen. Ei niin, että tavat ja tottumukset olisivat huono asia. Ne tuovat elämään pysyvyyttä ja turvallisuutta. Helpottavat elämää niin, että jää aivokapasiteettia myös muiden asioiden pohtimiseen. Omiin tapoihinsa ja tottumuksiinsa on kuitenkin hyvä ottaa aina ajoittain hieman etäisyyttä.  Tällöin ne saattaa yllättäen nähdä aivan uudessa valossa ja niitä voi halutessaan myös muuttaa. Uudessa ympäristössä tulee myös luonnostaan katseltua ympärillä olevia asioita tarkemmin. Samalla saattaa huomata miten kauniissa maailmassa sitä itse asiassa elääkään.

Harrastin aiemmin telinevoimistelua. Sen tiimoilta pääsin matkustelemaan ympäri Eurooppaa ja kertaalleen myös Los Angelesiin ja Bangkokiin. Paljon hyviä reissuja ja hyviä muistoja. Reissaaminen ei kuitenkaan tyydyttänyt haluani uusien asioiden ja kokemusten haalimiseen kuin vain lyhyeksi hetkeksi. Enkä usko, että se muuta voisi tehdäkään. Viime vuosina en ole enää kokenut suurempaa tarvetta lähteä visiiteillä maapallon toiselle puolelle. Ainoastaan talvisin on muutamaan otteeseen ollut sellainen olo, että olisi kiva olla jossain lämpimässä ja valoisassa. Suurimman osan ajasta viihdyn kuitenkin hyvin omassa arjessani. Juuri tällaisenaan ja juuri täällä.

Yhtenä syynä matkustusinnon vähenemiseen on ollut myös lisääntynyt tietoisuus lentoliikenteen aiheuttamista kasvihuonepäästöistä ja ilmaston lämpenemisestä. Kuukausi sitten ilmestyneessä Naturen Rio +20 –erikoisnumerossa tutkijat arvioivat, että seuraavien 20-100 vuoden kuluessa maapallon ilmasto tulee muuttumaan rajusti. Muutoksen kokoluokkaa he vertaavat edellisen jääkauden päättymiseen. Tämän seurauksia ihmiskunnan kannalta voi vain arvailla.

Tämä ilmastodilemma ratkeaisi, jos ihmiset oppisivat olemaan onnellisia. Löytäisivät jokapäiväiseen elämäänsä merkitystä ja mielekkyyttä omien tekojensa ja ajatustensa kautta. Tällöin tarve kuluttaa ja käydä vuosittain ulkomailla vähenisivät itsestään. Arvot ja asenteet tuskin kuitenkaan ennättävät muuttua globaalissa mittakaavassa niin paljoa, että kyseinen ilmastonmuutos olisi enää estettävissä pelkästään niiden avulla. Yksilötason toimien lisäksi tarvittaisiin siis myös isompia linjauksia, kuten fossiilisten polttoaineiden käytön radikaalia vähentämistä, luopumista jatkuvan talouskasvun tavoittelusta ja maapallon väestönkasvun hillitsemistä.

Myös edellä mainituista asioista päättävät kuitenkin yksittäiset ihmiset. Yksilöt joista yhteiskunta koostuu. Ei ole siis yhdentekevää, mitä ajattelemme asioista. Päinvastoin. Toimimme kaikki esimerkkeinä toisillemme ja muovaamme tätä maailmaa omilla sanoillamme ja teoillamme. Sanoilla ja teoilla, joiden kaikkien takana on jokin ajatus. Ja kun nämä ajatukset, sanat ja teot ovat keskenään sopusoinnussa, niin myös jokapäiväisistä tavoista ja tottumuksista voi tulla mielekkäitä ja merkityksellisiä. Näin on mahdollista löytää elämäänsä astetta kestävämpää onnellisuutta. Olipa sitten kotona taikka reissussa.

"The thought manifests as the word. The word manifests as the deed. The deed develops into habit. And the habit hardens into character. So watch the thought and its ways with care. And let it spring from love, born out of concern for all beings."
-Buddha