Ahdistuksen lääkehoidosta

Psyykelääkkeet parantavat monien ihmisten elämänlaatua ja niiden avulla on vältetty moni ennenaikainen kuolema. Kyseisen sateenvarjotermin alle mahtuu kuitenkin useita erityyppisiä lääkeaineita ja osa niistä aiheuttaa myös ongelmia. Erityisesti ahdistukseen ja unihäiriöihin määrätyt bentsodiatsepiinit, eli bentsot tai pamit, ovat osoittautuneet hankaluuksia aiheuttaviksi molekyyleiksi. Tunnetuin esimerkki tästä 50 -vuotta käytössä olleesta, riippuvuutta aiheuttavasta, lääkeaineryhmästä lienee diatsepaami (eli Diapam).

Bentsodiatsepiinit sitoutuvat aivoissa hermosolujen GABA (gamma-aminovoihappo) -A reseptoreihin. Käytännössä tämä näkyy niiden kouristuksia ehkäisevänä, rauhoittavana ja ahdistusta vähentävänä vaikutuksena. Myös alkoholi vaikuttaa samaan välittäjäainejärjestelmään (1) ja sen käytännön vaikutuksia on vaikea olla huomaamatta. Näin kesäisin Helsingin puistot ovat täynnä iloisia ja varsin avoimen oloisia ihmisiä. Monilla heistä olut- tai siideritölkit kädessä. Kesän ja hyvien ystävien lisäksi osa tästä ilosta ja estottomuudesta lienee siis peräisin alkoholista. Aivojemme välittäjäainejärjestelmissä vallitsee kuitenkin tarkkaan säädelty tasapaino. Muutamaa tuntia myöhemmin, alkoholin vaikutuksen loputtua, heiluri heilahtaa aina myös toiseen suuntaan. Ja silloin ahdistaa.

Lääkäreiden bentsojen (sekä nukahtamislääkkeinä käytettyjen tsolpideemin ja tsopiklonin) kirjoittamis- ja uusimisoikeuksia voitaisiin hyvin rajoittaa nykyistä herkemmin. Tästä seuraisi varmasti ongelmia yksittäisten potilaiden hoidon kohdalla, mutta sillä olisi kuitenkin positiivinen vaikutus yhteisön hyvinvointiin. Voitaisiin jopa kokeilla käytäntöä, että ainoastaan psykiatrit saisivat aloittaa uusia bentsolääkityksiä. Näin vähennettäisiin kyseisten lääkkeiden väärinkäyttöä sekä päätymistä katukauppaan. Lisäksi moni turha, vuosiksi päälle jäävä, bentsolääkitys jäisi aloittamatta ja riippuvuus kehittymättä.

Periaatteessa kyseinen muutos on tarpeeton. Useimmat lääkärit ovat jo nyt tietoisia bentsodiatsepiinien aiheuttamista ongelmista ja yhtä mieltä siitä, että kyseisiä lääkityksiä tulee aloittaa vain hyvin harkiten. Käytännössä tämä ei kuitenkaan aina toteudu. Monet lääkärit haluavat auttaa yksinäistä ja ahdistunutta ihmistä määräämällä bentsoja lyhyiksi kuureiksi esimerkiksi ahdistaviin elämäntilanteisiin. Valitettavasti lääkitys jää monesti päälle. Näissä tilanteissa paras ratkaisu olisi ahdistukselle altistavien tekijöiden korjaaminen. Ei pelkkä oireiden lievittäminen.  Muussa tapauksessa opetetaan vain pakenemaan ahdistusta pilleriin. Elämäntapojen muuttaminen, ja erityisesti alkoholinkäytön vähentäminen, olisivatkin monen ahdistuneen ihmisen kohdalla viisaimpia ratkaisuja. Ahdistusta olisi myös hyvä oppia sietämään. Pahimmillaan bentsojen määrääminen mahdollistaa sen, että ihminen voi jatkaa kärsimystä aiheuttavia elämäntapojaan ja ”hoitaa” niistä aiheutuvaa ahdistusta lääkityksellä. Vaikka näin pärjäisi vuosiakin, niin on vaikea uskoa, että kovin moni näistä ihmisistä elää oikeasti kovinkaan onnellista elämää. Ainakaan he eivät siltä vaikuta.

Tekeekö lääkäri siis itse asiassa karhunpalveluksen määrätessään bentsoja ahdistukseen? Estääkö tämä lyhytaikainen helpotus oivaltamisen ja omista virheistään oppimisen? Alkuvuodesta ilmestyneen Duodecim -lehden pääkirjoituksessa on, psykiatri Pekka Laineen, oivaa pohdiskelua aiheeseen liittyen;

”…Muutoksen ehtona on oivallus ja siihen liittyvä tunnekokemus. Voiko oivaltaa, jos tunteet on säilötty pumpuliin eikä muisti tai kognitio toimi (Hindmarch 2009)? Voiko kohdata ja voittaa pelkonsa, ellei tunne pelkoa eikä muista jälkeenpäin, mitä on kohdannut?” (2)


Lääkärintyö voi myös ajoittain olla kovin kiireistä ja stressaavaa.  Kyseisten lääkkeiden aloittamisen ja uusimisen osalta kiusaus mennä sieltä, missä aita on matalin, voikin ajoittain olla suuri. Reseptin kirjoittaminen on helppoa ja nopeaa. Pitkän keskustelun käyminen bentsoriippuvaisen potilaan kanssa ei sitä aina ole.

Reseptejä uusiessani vaihdoin nyt kuluvalla viikolla joidenkin omien lääkeriippuvaisten potilaideni diatsepaami -lääkityksiä toiseen bentsodiatsepiiniin, klooridiatsepoksidiin eli Risolidiin. Klooridiatsepoksidi on vähemmän euforisoiva (mielihyvää tuottava) ja aiheuttaa siten myös vähemmän riippuvuutta. Pienensin samalla annoksia ja tarkoituksena on lopettaa kyseiset lääkitykset asteittain kokonaan nyt kesän aikana. Potilaat harvemmin kiittelevät kyseisenkaltaisista toimista. Ainakaan heti ensi alkuun. Perjantaina reseptit olivat vielä noutamatta, enkä ole siis vielä ennättänyt tapaamaan kyseisiä ihmisiä. Ensi viikolle on siis todennäköisesti luvassa ainakin muutama syvällinen keskustelu riippuvuuksista, ahdistuksesta ja onnellisuudesta.

(1) Alkoholideliriumin hoito, Leppävuori A. ja Alho H. Duodecim;2007;123(2):169-75.

(2) Hyvät, pahat bentsot - ja pregabaliini, Laine P. Duodecimin pääkirjoitus; 2012;128(9):908-9