Työnteon lisäksi Muurimaa juoksee (muulloinkin kuin poliisikoiria paetessaan). Juokseminen on viime vuosina ollut rakas harrastus myös itselleni. Nyt siitä oli hyötyä myös siltä kannalta, että sain kunnian tutustua Kristoon Vegaanijuoksijat ry:n kautta. Nähtyäni hiljattain julkaistun Eläinoikeusjuttu -elokuvan ajattelin kysyä josko hänellä olisi aikaa antaa haastattelu myös tähän blogiin. Ilokseni vastaus oli myöntävä.
Juha: Hei Kristo, ja kiitokset kun suostuit haastateltavaksi! Miten menee?
Kristo: Ihan hyvin, olen juuri lähdössä työmatkalle vähän lämpimämpään ilmanalaan. Lisäksi onnistuin käymään pitkästä aikaa lenkillä ilman, että akillesjänne olisi vaivannut. Ehkä kesän kisoista sittenkin tulee jotain.
Juha: Kiva kuulla. Olet käyttänyt ison osan elämästäsi siihen, että eläimiä kohdeltaisiin paremmin. Miksi?
Kristo: Ei ole ollut muutakaan järkevää tekemistä. Tai vakavammin sanottuna, halusin nuorena tehdä jotain mikä muuttaisi maailmaa oikeudenmukaisempaan suuntaan, ja sitten tavallaan ajauduin eläinoikeusliikkeeseen syksyllä 1996. Hyvin olisin voinut toimia myös ympäristöliikkeessä tai rasismin vastaisissa liikkeissä, mutta eläinoikeusliikeessä on aina ollut paljon pienemmät resurssit ja ehkä siellä oma panokseni on saanut eniten aikaan.
Juha: Suomalaiset syövät keskimäärin 79,1kg lihaa vuodessa. Tämän vuoksi Suomessa tapetaan vuosittain vajaa 300 000 nautaa, yli 2 miljoonaa sikaa ja yli 76 miljoonaa kanaa. Huimia lukuja kun otetaan huomioon, että eläinperäinen ruoka kuormittaa ympäristöä monin verroin enemmän kuin kasvikset. Ja toisaalta ihminen pärjää vallan mainiosti myös täysin kasvisperäisellä ravinnolla. Miten ihmeessä tällainen tehotuotanto järjestelmä on siis päässyt syntymään? Entä mistä sitä kannattaisi oikein lähteä muuttamaan?
Kristo: Eläinten tehotuotanto on syntynyt viimeisen vuosisadan kuluessa, ehkä samalla kuin moderni elämänmuoto on muutenkin tehostunut ja mennyt ikään kuin syvemmälle siinä, miten elämää hallinnoidaan. Tällä hetkellä ajattelen, että paras tapa muuttaa asioita on nostaa eläinten asemaa keskusteluun monesta näkökulmasta aina uudelleen ja uudelleen ja sitä kautta lisätä ihmisten tietoa eläinten pidosta, itse eläimistä, ja toisaalta myös ymmärrystä siitä miten tärkeästä asiasta on kyse. Tämä on ehkä eläinkysymyksen suurin ongelma tällä hetkellä: monet edelleen ajattelevat, että “nehän ovat vain eläimiä” tai että ongelma jotenkin ratkeaa itsestään.
Juha: Joo, on jotenkin tosi helppoa ajatella, että asiat vaan tapahtuu ja ettei omilla teoilla ole merkitystä. Eikä ole siis tarkoitus syyllistää, se on tosi inhimillistä ja ymmärrettävää. Varsinkin tässä yhteiskunnassa. Mut jos pysähtyy miettimään, niin saattaa tajuta, että monet asiat on menneet parempaan juurikin yksittäisten ihmisten, tai ihmisryhmien, ansiosta. Kaikella mitä sanotaan tai tehdään on siis merkitystä. Ja sen tajuaminen voi taas olla tosi voimaannuttavaa.
Nykyään monet sentään onneksi jo tiedostavat tuotantoeläinten kohtelun olevan huonoa. Kiitos siitä kuuluu osaltaan myös sinulle ja muille eläinoikeusaktivisteille. Kaikki meistä eivät kuitenkaan välttämättä pysty tai ole valmiita käyttämään vapaa-aikaansa esim. salakuvaamiseen. Olisiko sinulla jotain vinkkejä sen suhteen mitä jokainen eläinten kohtelusta huolissaan oleva voisi tehdä?
Kristo: Jokainen voi osallistua keskusteluun omalla tavallaan ja pitää asioita esillä. Kaikki toiminta on tärkeää, tai jos siihen ei riitä aika, voi osallistua myös tukemalla taloudellisesti.
Juha: Hyviä vinkkejä! Asiasta toiseen; oletko käynyt juoksemassa viime aikoina?
Kristo: No enpä juuri, vasen akilles on ollut kipeänä. Eilinen mäkitreeni meni kyllä siinä mielessä ihan hyvin. Salilla on tullut käytyä sekä voimatreeniä tekemässä että kuntopyöräilemässä.
Juha: Harmillista, että jalka on kipuillut. Mutta onneksi siis kuitenkin parempaan suuntaan menossa. Onko askel ollut kevyt silloin kun olet pystynyt juoksemaan?
Kristo: Askeleen keveys ei kyllä koskaan ole ollut oma vahva puoleni. Tai siis en ole kovin nopea, enkä kyllä kovin sitkeäkään. Mutta tykkään silti!
Juha: Samanlaisia kokemuksia myös täällä. Itselleni juokseminen toimii loistavana vastapainona työlle ja muille puuhille joissa joutuu käyttämään aivojaan. Voi vain ”laittaa aivot narikkaan ja antaa mennä”. Onko sinulla vastaavia kokemuksia? Jos ei, niin mikä auttaa sinua jaksamaan työssäsi?
Kristo: Ehdottomasti samaa mieltä, juokseminen on todella hyvä vastapaino sille, että työskentelee esimerkiksi raakojen valokuvien parissa. Juostessa on juuri ajattele mitään, joskus kuuntelen podcasteja tai kirjoja ja artikkeleita, metsissä kesällä lintujen laulua.
Juha: Kuulostaa hyvältä. Eduskuntavaalien ennakkoäänestys on juuri käynnissä. Ketä kannattaa äänestää?
Kristo: Kävin itse äänestämässä Mai Kivelää, joka on Vasemmistoliiton ehdokas Helsingissä. En kovin paljoa usko siihen, että äänestämällä voisi suuresti vaikuttaa, mutta toisaalta sekin on yksi toimintamuoto jota voi hyödyntää.
Juha: Samankaltaisia ajatuksia myös itselläni. Ehdottomasti kannattaa äänestää. Mutta se ei vielä yksin riitä. Asioiden korjaamiseksi tarvitaan myös muita toimia.
Olisiko vielä jotain muuta mitä haluaisit sanoa tämän blogitekstin lukijoille?
Kristo: Mukavaa lopputalvea ja kivaa kevättä kaikille!
Juha: Kiitos Kristo! Voimia ja iloa arvokkaan työsi pariin! Ja keveitä askeleita lenkeille =)
Kristo: Kiitos samoin!
Juha: Thanks!
Juoksukuva Kristosta YPH 66 km - kuvaaja Poppis Suomela
Eläinkuvat - Oikeutta eläimille
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti