Ratkaistaanko ”lääkäripula” lääkäreiden määrää lisäämällä?

Kävin hienon keskustelun erään ystäväni ystävän kanssa. Hän oli hiljattain vaihtanut työpaikkaa valtionvarainministeriöön ja päädyimmekin yllättäen puhumaan taloudesta. Kerroin, että lääkäreillä on tällä hetkellä hieno tilanne; töitä löytyy varmasti, varsinkin jos on valmis lähtemään pois pääkaupunkiseudulta. Asian kääntöpuolena on tietenkin se, että jossain paikoissa on pulaa lääkäreistä. Ystäväni huomautti myös, että yksittäisen lääkärin päätös lähteä pienestä kunnasta saattaa kaataa koko kunnan talouden. Ratkaisuksi tähän ongelmaan hän ehdotti koulutusmäärien lisäämistä. Tai no, niinhän sitä itse asiassa taidettiin jo tehdä. Ajatuksena on, että kun lääkäreitä on enemmän, niin jossain vaiheessa ihmiset alkavat väkisinkin valua pienemmille paikkakunnille töihin kun pk-seudulla palkat putoavat ja työt loppuvat. Saattaa homma toki toimia niinkin, mutta asia ei kuitenkaan ole aivan niin yksioikoinen.

Suomessa ei ole varsinaista lääkäripulaa. Valmistuneita lääkäreitä on OECD-maista (34kpl) yhdeksänneksi eniten ja potilastyötä tekeviä lääkäreitä 2.7/1000 asukasta, mikä on enemmän kuin koskaan aiemmin. (1) Osa lääkäreistä työllistyy kuitenkin yksityiselle puolelle ja muualle kuin potilastyöhön (esimerkiksi lääkefirmoihin ja tutkimustyöhön). Lisäksi on tiettyjä erikoisaloja, mm. yleislääketiede ja psykiatria, joille hakeutuu selkeästi liian vähän ihmisiä. Ja juuri yleislääkäreitä kaivattaisiin myös kehä III:n ulkopuolella.

Yksi iso syy miksi näihin paikkoihin ei saa lääkäreitä rekrytoitua on työn sisältö. Yleislääkärin työnkuva on parhaimmillaan monipuolista hommaa, jossa saa käyttää sekä aivojaan, että käsiään ihmisiä auttaessaan. Hyvä yleislääkäri voi myös edistää työllään useamman ihmisen hyvinvointia kuin yksikään sankarikirurgi konsanaan. Viime vuosina varsinaisen potilastyön rinnalle on kuitenkin tullut myös iso kasa ns. ”portinvartijan hommia”; B-todistuksien kirjoittamista lääkkeistä ja sairaspäivärahoista, todistuksia tukisukkien ja muiden apuvälineiden hankkimista varten, todistuksia vaippojen hankkimista varten, todistuksia matkayhtiöille matkojen peruuntumista varten, todistuksia invapysäköintilupaa varten, aseenkantolupaa varten... just name it. Lista alkaa olla jo sen verran pitkä, että työn alkuperäinen tarkoitus uhkaa jäädä unholaan. Tämän lisäksi potilastietojärjestelmiä ei hyvällä tahdollakaan voi kutsua näppäriksi. Parhaimmillaan ne eivät hidasta työntekoa kamalasti.

Muitakin syitä syrjäseutujen lääkärikatoon toki on. Suomessa on esimerkiksi taloudellisesti järkevämpää hommata omistusasunto kuin asua vuokralla. Moni nuori lääkäri ei kuitenkaan ole innostunut ostamaan omaa kämppää pieneltä paikkakunnalta, jos muu elämä on vuosikaudet pyörinyt mukavasti yliopistokaupungissa.

Itselläni ei ole mitään myöskään koulutusmäärien nostamista vastaan. Jaan oikein mielelläni nykyisen työmäärän useamman ihmisen tehtäväksi. Ja olen luonnollisesti valmis myös pudottamaan palkkaani jos joku kerran tekee osan töistä puolestani. Työnsisältöä kannattaisi kuitenkin ensin järkevöittää.

Lääkärin työnkuvaa voitaisiin monessa paikassa helpottaa ainakin palkkaamalla lisää sihteereitä. Heistä kun tuntuu olevan pulaa jokaisessa työpaikassa. Useimmiten selitys on ollut, ettei heitä ole varaa palkata. Hassua. Voisi kuvitella, että mm. ajanvarauskirjan täyttäminen tulisi kunnille halvemmaksi jos sen tekisi sihteeri, eikä lääkäri. Myös tietojärjestelmissä riittäisi kehitystyötä. Mutta se onkin sitten jo oma tarinansa.

Jos ja kun tiedekuntien sisäänottomääriä kuitenkin lisätään, niin samalla pitäisi lisätä myös tiedekuntien resursseja. Muussa tapauksessa on todennäköistä, että valmistuvien lääkäreiden taso laskee. Jo omana opiskeluaikanani kolme neljä vuotta sitten jouduin ajoittain olemaan ryhmäopetuksen aikana käytävällä kun en mahtunut muiden tutkimushuoneeseen. Kymmenen hengen ryhmät ovat liian isoja potilasopetukseen. Onneksi näin ei ollut aina. Liian usein kuitenkin. Lääkärintaidot ovat monelta osin mestarilta kisällille siirrettävää tietotaitoa, jota on vaikeaa tai suorastaan mahdotonta oppia kirjoista. Tällä hetkellä Suomessa on hyvä lääkärikoulu. Toivotaan, että se pysyy sellaisena myös jatkossa.

Mutta kävipä siinä niin tai näin, niin näillä spekseillä mennään tällä hetkellä. Ei siis muuta kuin työniloa ja hyvää tahtoa itse kullekin työpaikasta ja virkanimikkeestä riippumatta! Niillä päästään pitkälle ja niitä on hyvä olla vaikka asiat muuttuisivat mihin suuntaan tahansa.

“There are two kinds of people, those who do the work and those who take the credit. Try to be in the first group; there is less competition there.”

-Indira Gandhi

Viitteet:
1. HS, Suomi pihtailee terveydenhuoltoon käytettävää rahaa. 29.4.2013.